Useammassakin lehdessä on tällä viikolla hehkutettu Maija Isolan Unikko-kuosin täyttävän tänä vuonna jo puoli vuosisataa! Melkoinen saavutus suomalaiselta kankaalta, jota yhä edelleenkin painetaan monissa väreissä ja monen kokoisena.
Itse innostuin näitten uutisten jälkeen kaivamaan monta vuotta sitten tekemäni unikkomekon kaapista.
Olkaimettomassa mekossa on etu- ja takasaumoissa sekä sivuilla rigilenenauhat tukena. Vuorin lisäksi tueksi on laitettu paksuhko polyesterisatiini ryhtevöittämään ja estämään rypistymistä.
Vyönä olen käyttänyt kengistä riippuen välillä ohutta kiiltonahkavyötä, välillä tätä kuvassa olevaa kangasrusettia. Olen pessyt mekon kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, mutta värit on edelleen kirkkaat, myös valkoinen! Hyvälaatuinen kangas ja taitava painotyö, siis. 🙂
Tällaista voimakaskuvioista kangasta leikatessa pitää vähän muistaa suunnitella etu- ja takakappaleiden kuvioitten sijaintia. Tässä olen takakappaleelle MELKEIN saanut kukat onnistumaan kokonaisina saumasta huolimatta. Joka tapauksessa kuviot menevät melko jatkuvina takasauman yli. Häiritsevintä olisi, jos takasauman puolet olisivat ihan eri kohdista. Valitettavasti näinkin joskus näkee kuviollista kangasta käytetyn…
Unikkokuosi tunnistetaan maailmalla. Olen monesti lomamatkalla törmännyt (yleensä japanilaisiin) turisteihin jotka tulevat tätä mekkoani osoitellen kysymään “from Finland?” 🙂
Juhlavuoden kunniaksi Marimekolla on vaikka mitä Unikkoon liittyvää tulossa, tarkemmin voit käydä tutustumassa täällä. Glorian artikkelin mukaan Teemu Muurimäki on juhlan kunniaksi suunnitellut joukon unikko-aiheisia iltapukuja, niitä on kyllä pakko päästä katsomaan ja hakemaan uusia ideoita! 🙂
Ei tullut kässämaikkaa 
Leave a Reply