Liebster award – löydä uusia blogeja

Sain tämän tunnustuksen Ripsiväriä villasukissa -blogista. Kaunis kiitos! 🙂

Ohjeet ovat tällaiset:
1. Kiitä tunnuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award-tunnustuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Idea on löytää uusia ja tuoreita blogeja sekä saada niille näkyvyyttä. Tässä vastaukset saamiini kysymyksiin:

1. Mikä oli syy, että aloit pitämään blogiasi?
   Kyllähän se taisi olla se omien töitten tallentaminen. Niin helposti ajan kuluessa unohtuu, mitä kaikkea on tullut tehtyä. Nyt ne on täällä “päiväkirjassa”.
2. Millä tainnutat motivaation puuttumisen?
   Vaihtamalla käsityötä. Koko ajan on monta kesken; jos mielenkiinto yhteen lopahtaa, otan toisen työn alle.
3. Mikä on epäonnistunein tekeleesi?
   Yhtä yksittäistä ei tule mieleen, mutta onhan niitä varmaan vuosien saatossa niitäkin ollut.
4. Mikä on onnistunein käsityösi?
   Tähän on helppo vastata; oma hääpukuni. Siitä löytyy kirjoitus täältä.
5. Mitä mieltä olet tästä tunnustuksesta?
   Hauska idea tutustuttaa lukijoita uusiin blogeihin.
6. Oletko koskaan kuullut haastajastasi?
   Olin joskun Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä nähnyt ja blogissakin olin kyllä käynyt aiemmin.
7. Ompelu, virkkaus vai kutominen/neulominen?
   Ompelu.
8. Minkä käsityötaidon haluaisit vielä oppia?
   Pitsin nypläämisen sekä virkkaamaan (kunnolla).
9. Miten kiteyttäisit itsesi bloggaajana kolmeen sanaan?
   Laiska, saamaton ja kömpelö. Etenkin tänä vuonna on tuntunut, ettei töitä millään saa kuvattua, saati sitten laitettua tänne blogiin. Ja blogin tekninen puoli sitten — painajaista! 😦
10. Mikä on paheesi?
    Käsitöiden suhteen se on varmaan ihan sama, kuin kaikilla muillakin käsitöitä harrastavilla; nurkat pursuaa materiaaleja ja pää ideoita, puuttuu ainoastaan aika toteuttaa ne kaikki…
11. Mitä 3 asiaa ilman et lähde koskaan kotoa?
    Avaimet, kännykkä ja lompakko.

Kovasti yritin keksiä kenet vielä haastaa mukaan, mutta näyttääpi siltä, että tämä on kiertänyt jo sen verran aikaa, että ainakin eniten seuraamani blogit on jo haasteeseen vastanneet. Mutta saadakseni vuorostani hyvän kiertämään, koitan vuorostani saada aikaiseksi (en laita mitään dead-linea, sitten joskus…) laittaa omaan blogiini linkit niihin blogeihin, joita seuraan.

 

Lempikäsityö-haaste

Kätsän käsistä -blogista alkunsa saanut haaste haastaa kertomaan omasta suosikkikäsityöstä. Omalla kohdalla tätä ei tarvinnut kauaa miettiä; sehän on tietenkin oma hääpukuni!

Mieheni kosi aikoinaan uudenvuoden aattona ja päätimme pitää häät jo samana keväänä. Juhlavalmisteluihin ja puvun tekoon oli siis aikaa vain reilut neljä kuukautta. Olin toki jo aiemminkin miettinyt, millaisen puvun aikanaan haluaisin, mutta kun sen tekemisen aika koitti, vaikuttikin tehtävä hankalalta. Kävin jopa kaasojeni kanssa yhdessä hääpukuliikkeessä kokeilemassa muutamaa mallia, jotta sain vähän varmuutta ajatuksiini. Tässä kuvia ompeluhuoneestani:

Lopulta tuhosin erilaisissa protoversioissa paljon, PALJON lakanakangasta, ennenkuin eräänä iltana saumat ja laahukset asettuivat haluamiini suuntiin ja mittoihin.

Alunperin tarkoituksenani oli laittaa puvun yläosaan myös pitsi, mutta lopulta en raaskinutkaan peittää kauniisti hohtavaa silkkiä ja pitsi sai jäädä kauppaan. Pääntie jäi siis avarammaksi kuin oli tarkoitettu (pitsin piti tulla pääntieltä silkin yli ihoa vasten), mutta kun liivit kiinnitti pienillä neppareilla pukuun, ei liivitkään tunkeneet näkyviin ja avarasta pääntiestä tuli kauniin mallinen sekä edestä että takaa. Ompelin puvun vuoriin kujan vanteelle, sen lisäksi vuorin ja päällisen väliin tuli muutama kerros tylliä, jotta leveä helma laskeutuu kauniisti.

Materiaalina puvussa on Villisilkistä löydetty duchesse silkki, johon on pääntielle ja laahukseen ommeltu helmikoristeista pitsiä, joita varastoistani löytyi vanhan ompelutyön jäljiltä paloja. Selässä on helminapit joustavalla “silmu”napituksella peittämässä vetoketjua.

Puvun laahuksessa oli rannelenkki, josta sain sen napattua käteeni kirkon ovella, loppuillaksi laahus kiinnitettii nappiin takasaumaan.

Olipa muuten hankala koittaa löytää kuvia, joissa olisin hääpäivänä yksin ja puku kunnolla näkyvissä. Taisi unohtua ottaa kaikessa häähumussa… Ja jälkeenpäinhän on turha enää kuvitella pukuun mahtuvansa uusia kuvia varten! 😀 Pahoitteluni siis heikosta kuvien laadusta, idea varmaan kuitenkin tuli selville. 🙂

Vinkkinä muuten seuraava; jos tuntuu että silmunapitus on hankala napittaa, kannattaa ottaa avuksi pieni virkkuukoukku! Vedät vetoketjua vähän kerrallaan kiinni ja kiinnität lenkkejä sitä mukaa, hitaasti hyvä tulee…

Tämä ompelutyöni on siis varmasti pitkäaikaisin, haastavin — ja rakkain tekemäni työ. Puvusta tuli (ainakin suurinpiirtein) juuri sellainen kun halusin ja tunsin oloni hääpäivänä tosi kauniiksi. Pukua tehdessä sain purkaa sen ompeleihin häihin liittyvää jännitystä ja stressiä (molempia todellakin riitti!) Puku on edelleen tallella, tosin enää se ei mahdu päälle. Pitääkin varmaan ottaa seuraavaan hääpäivään mennessä haasteeksi pudottaa painoa sen verran, että voin jälleen vetää vetoketjunkin puvusta kiinni!

Ilahduta bloggaajakaveria -haaste

Sain haasteen Näppituntuman Amrialta.

Haasteen tarkoituksena olisi ilahduttaa kanssabloggaajia. Haaste on alun perin lähtöisin Tipulassa-blogista ja säännöt ovat seuraavat:

– Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

– Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

– Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. 🙂

Sain Amrialta viime kuussa ihanan paketin ja nyt on minun vuoroni pistää hyvä kiertämään iloisen mielen merkeissä.

Haastan mukaan seuraavat bloggaajat:

Hupsista, tein tuollaisen… -blogin Hippitytsyn. Blogissa on ihania, hauskoja ja kekseliäitä käsitöitä. Innostava blogi ja uusien töitten tekotahti aivan hengästyttävä!

Hääräämön Lauran. Kaunis ja tyylikäs blogi, jonka kuvat on aivan huikeita!Yhtään en tiedä, oletteko, arvon Ladyt, jo saaneet ko. haasteen, joten; lähdettekö mukaan? Jos lähdet, laitathan kotiosoitteesi minulle osoitteeseen ailiamanda@outlook.com, jotta voin laittaa teille yllätyspaketit matkaan. Ja eikun haastetta eteenpäin!

Jämäkangashaaste

Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä on helmikuun haasteena tuhota jämäkankaita.

Hieno idea, empäs tiedä olisiko muuten tullut kaivettua näitä esiin ja tehtyä vaatteiksi.

Kaksi mekkoa ja hihaton tunika ja kaikki muista vaatteista ylijääneistä kankaista!

Ensimmäisen hameen kankaat olivat mieheni housuihin ostettu viime talvena. Niistä riitti hyvin vielä lyhkäseen hameeseen kangasta. Vuorikangastakin oli sopivasti jäljellä kangasvarastoissa, eikä vetoketjuakaan tarvinnut käydä ostamassa.

Tämä neulehame taas on äidin joululahjapaidasta ylijääneistä kankaista. Siihen menin ostamaan lehden suosituksen mukaan tarvikkeita, joten ylihän niitä taas jäi. Hame on tehty kolmesta kappaleesta, eli keskellä takana on sauma. Vyötäröllä on kuminauhakuja.

Tämä hihaton tunika taas tuli viime kuussa tekemäni mekon jämistä. Tämän kankaan taisin aikanaan ostaa sen kummempaa mallia miettimättä, koska sitä tuli ostettua niin paljon. Vieläkin jäi jäljelle sellaiset palat, että yksivärisen musta trikoon kanssa saan niistä vaikka topin tehtyä!

Tunikassa on ns. vesiputouspääntie.

Kaikki kolme tein eri kaavoja muokaten ja yhdistellen, kankaan riittävyyden mukaan.

Lopuksi vielä muistutus Kangaskapinan juhlapukukilpailusta, jossa olen mukana. Äänestysaikaa on vielä tämä päivä!
Äänestämään pääset täällä  ja minun tekemääni pukuun voit tutustua tarkemmin täällä.

Neulojan arkihaaste – miten sille kävikään?

Haastoin itseni ja muutkin hyväntekeväisyyshaasteista innostuvat mukaan SPR:n neulekeräykseen Neulojan arkihaaste nimellä toukokuun alussa. Tarkoituksena siis neuloa perussukkia tai -lapasia SPR:n hyväntekeväisyyskohteisiin jaettavaksi.

Omalta kohdaltani kolmen kuukauden väli-, automatka- ja telkkarikatseluneulontojen tulos on tässä:

Sukkia siis kertyi kaikkiaan kahdeksan paria muiden neulontojen ohella, eli kaksi paria jokaista kokoa. Lankakerien loppuja (yhtään uutta en siis ostanut, eri sävyisiä kerien pohjia oli vaikka kuinka) kului tähän aikaansaannokseen yhteensä 647 grammaa. Ihan mukava langanpoisto-operaatio siis!

Käyn ensi viikolla viemässä SPR:n keräyspisteeseen nämä. Jokainen pari on asianmukaisesti toisiinsa kiinnitettynä, etteivät joudu eroon toisistaan.

Vaikka tämä keväällä päättynyt haaste onkin nyt ohi, jatkan silti välityösukkien tekemistä. Näille kun on aina kysyntää eri tempauksissa ja keräyksissä. Ja kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, tämä SPR:n avustuskeräys on auki jatkuvasti ja tarvetta uusille sukille/lapasille/pipoille (siinä missä kaikille muillekin vaatteille ja asusteille) on suuri.

Neulo hyväntekeväisyyteen! (Eli neulojan arkihaaste)

Facebookissa on viime viikkoina kiertänyt arkihaaste. Siinä kaikkia mukaan haastettuja on pyydetty kuvaamaan arkeaan viiden päivän ajan ja lataamaan kuvansa profiiliinsa. Vähän sen suuntaisesti mietin tätä seuraavaa haastetta, eli mikä on neulojan “arkea”? Mikä on sitä yksinkertaisinta/nopeinta/kivointa(?) neulottavaa? Yksinkertaiset sukat ja lapaset tietenkin! Niitä ainakin itsellä syntyy “välitöinä” ja automatkoilla, kun ei ole mahdollista seurata ohjetta tarkasti.

Yleensä tähän aikaan vuodesta sukkien ja lapasten tekeminen ei tunnu mielekkäältä, vasta syksyn viileiden ilmojen (ja lankakauppojen ihanien syysvärien) myötä alkaa taas sukkapuikot kilisemään. Joten ajattelinkin nyt haastaa kaikki asiasta innostuvat tekemään sukka- tai lapassetin heinäkuun loppuun mennessä vanhoista, kotoa löytyvistä langoista. (HUOM! Lankalaihistelijat! 😉 ) No voi tietenkin ostaa myös uusia, jos sopivia ei kotoa löydy. 🙂

Ajatuksena olisi siis tehdä SPR:n jatkuvasti voimassa olevaan keräykseen neljän eri koon setti; pikkulapselle, kouluikäiselle, miehelle ja naiselle sopivat sukat tai lapaset. Tai molemmat. Tarkemman koon voi tekijä itse valita. SPR vastaanottaa mielihyvin tällaisia lahjoituksia kriisialueille lähetettäväksi.

Eli siis, toimi seuraavasti:

1. Neulo neljää eri kokoa olevat sukka- tai lapasparit. Liitä parit yhteen jotenkin etteivät lajittelukeskuksessa eksy erilleen toisistaan. Ota kuva valmiista neuleista.
2. Lähetä ne osoitteeseen SPR:n logistiikkakeskus, Kalkun kehätie 4, 33330 Tampere  TAI voit myös viedä lahjoituksesi Kontti-kierrätystavarataloon, yhteystiedot SPR:n sivuilla.
3. Kirjoita blogiisi/facebooksivullesi/johonkin facebookin käsityöryhmään osallistumisestasi haasteeseen, ehkäpä joku muukin innostuu tekemään lahjoitusneuleita!

Olisi kiva myös, jos kommentoisit tämän kirjoituksen kommenttikenttään jos innostut osallistumaan tai myöhemmin, että olet osallistunut. Eli nyt puikot ja langat mukaan kesälomamatkalle ja neulojan perussettiä tekemään!

Muita neuleaiheisia kirjoituksiani voit käydä lukemassa täältä.