Kirjeriipus

Nyt on ollut syksyn ajan niin monta rautaa tulessa, ettei ole juuri muille kädentaidoille ollut aikaa, kuin joinakin iltoina neuleille tv:n äärellä.

Koska uusia töitä ei ole valmistunut, esittelen vuosi sitten tekemäni korun, joka on kyllä tuolla korugalleriassa, muttei ole sen kummempaa esittelyä vielä saanut. Eli tämä on hopeasavesta tehty kaksiosainen riipus, jonka ohjeen löysin aiemmin esittelemästäni The sweet & men´s design book:sta.

Työssä on ensin kuvioitu litteäksi kaulittu savi kuviolaatalla, jossa on peilikuvana “kirje”. Tämän jälkeen savesta on leikattu sopivan muotoinen suorakulmio. Päällimmäisen osan olen tehnyt hopeasavipastalla kasvin lehden nurjalle puolelle. Leikkasin lehden sydämen muotoiseksi ennen pastan sivelyä.

Kun molemmat osat oli poltettu ja kiillotettu, ne patinoitiin ja porattiin reikä sopivaan kohtaan kiinnityslenkkiä varten. Sekä korussa olevan kiinnityslenkin että ketjun patinoin erikseen, sillä valmiit hopeaosat patinoituvat eri nopeudella (huomattavasti hitaammin) kuin hopeasavesta tehdyt osat.

Tämä koru on yksi ensimmäisistäni ja huomaan joka kerran sen esiin ottaessani aloittelijan virheet. Mm. kirjeosassa on uurteita, jotka johtuvat joko liian ohuen tai liian kuivan saven käsittelystä. Toisaalta, voihan ne tulkita myös rypyiksi kirjepaperissa…

Kaikesta huolimatta tästä riipuksesta on tullut yksi suosikeistani, pienet virheethän vaan lisäävät käsin tehdyn tuntua, eikö? 🙂

Hopeariipus valokuvalla

(An english version below)

Hyvää syntymäpäivää, äiti! ❤
Tämän korun oli tarkoitus valmistua vanhempieni 50-vuotishääpäiväksi juhannuksena. Noh, aina (minulla yleensä) kaikki näissä korutöissä ei mene kuten suunniteltu, joten päätin lopulta ottaa työn kanssa “aikalisän” ja tehdä sen äidille syntymäpäivälahjaksi.

Korussa on käytetty Silver Art Clay -hopeaa 18 grammaa. Korussa on ensin tehty pyöreä pohja, sitten lisätty ripustuslenkki ja köynnöskuvio hopeasavesta ja osia myös ruiskusavella. Polton jälkeen työ kiillotettiin ja patinoitiin.

Patinoinnista yleisesti olen tehnyt oman erillisen postauksen, sen voit lukea täältä.

Patinoinnin jälkeen työtä jälleen kiillotettiin ja aloitettiin kuvansiirto. Tämä toteutettiin samalla tekniikalla, kuin aiemmin kuvaamassani työssä. Videolinkki-opastus kuvansiirtoon löytyy täältä.

Kuten aiemmassakin kuvansiirtotyössä, myös tässä kuvansiirto ei sujunut ongelmitta. Lopulta neljännellä kerralla sain kohtuullisen tuloksen. Kuvan siirrossa huomasin, että lopputulos paranee, kun vaikutusaikoja pidentää. Eli annoin korun “levätä” uunittamisen jälkeen vuorokauden, ennen kuin aloin liottaa. Vedessäkin korun annoin olla paljon pitempään kuin ohjeessa, näin sain sen tarpeeksi pehmeäksi, jotta pääsin mahdollisimman vähällä hankauksella –> vähemmän kärsinyt kuva.  Kuvan siirron jälkeen viimeistelin kuvan Reneissance-vahalla.Tätä vahaa käytetään mm. huonekalujen restauroinnissa.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Kuten aina, tekijän kriittisyys johtu(nee) siitä, että korua on katsellut ja hinkannut vaikka kuinka monena päivänä aina turhautumiseen asti. Silloin näkee vain virheet ja ne kohdat, jotka eivät ole alkuperäisen suunnitelman mukaisia. Kun korun antaa olla hetken pois käsistä, katsoo sitä seuraavalla kerralla ihan eri näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan työ oli ihana tehdä, olihan kyse valokuvasta, jossa ovat kaksi kaikkein läheisimmistä ihmisistä.

Onnea vielä kerran isälle ja äidille myös jo puoli vuosisataa kestäneestä avioliitosta! 🙂

—————————

This piece of jewellery was supposed to be ready in June, when my parents had their 50th wedding anniversary. The whole world seemed to be against getting the item ready, so in the end I decided to have it ready as a birthday present to my mom.

So, the jewel is crafted out of 18 grams of Silver Art Clay. It was patinated and after that I transferred my parents´ wedding picture into the piece of jewellery. The instruction to the image transfer can be found here. I only managed to get the picture adequately transferred at the fourth time…. but I think it certainly was worth it. I ended up lengthening the times of duration of action compared to that in the video; f.ex. I let the piece “stay still” after the oven for 24h´s and in the water I let it be also for a longer time before trying to remove the paper. Then it needed less rubbing –> the better outcome. After the image transfer I finished the jewel with Reneissance wax.

As I said, in the end, the work was worth all the effort; mom was very pleased with it. 🙂

The previous  (my very first) work with image transfer can be found here, though (at least at the moment) it is lacking the english transfer.

Kaksipuolinen hopeariipus

Koulun haitatessa harrastuksia, on viime aikoina jäänyt käsityöt harmittavan vähälle. Yhden työn kuitenkin olen saanut valmiiksi, joten se esiteltäköön nyt.
Koru on kaksipuolinen riipus, jossa toisella puolella on lilja, toisella siluettimainen valokuva. Tarkoituksenani oli tehdä kuvasta (ja miksei koko korustakin) mahdollisimman patinoituneen näköinen.

Tällä kertaa muistin jopa kuvata työvaiheita, joten vihdoin voin kertoa jotain myös muustakin, kun lopputuloksesta.

Ihan ensimmäiseksi hopeasavesta kaulitaan sopivan paksuinen laatta. Sen jälkeen leikkasin laatasta sopivan kokoisen soikean (vaikka tässä näyttääkin pyöreältä, huono kuvakulma…) osan, josta tuli pohja.

Tämän jälkeen leikkasin toisen saman kokoisen soikion, jonka keskeltä leikkasin irti pienemmän saman mallisen kuvion. Tässä vaiheessa kiinnitin riipukseen ripustuslenkin, jonka melkein heti ymmärsin aivan liian pieneksi näin massiiviselle korulle…

Tässä koruun on jo vaihdettu hopeasavesta tekemäni ripustuslenkki, joka sopikin paljon alkuperäistä paremmin. Kun kerrokset (ja ripustuslenkki) oli liitetty toisiinsa veden avulla, työ kuivattiin ja käännettiin…

…ja toiselle puolelle askartelin tyylitellyn liljankukan kolmiulotteisena. Sen lehdet on leikattu hopeasavilaatasta ja ohuet koristeet on tehty ruiskusavella.

Polton jälkeen työ on kokonaan valkoinen.

Kiillotuksen jälkeen patinoin työn rikkimaksaliuoksella lämpimässä vedessä.

Sitten alkoikin kaikkein haastavin vaihe… Nimittäin valokuvan lisääminen. Aloitin työn Image Transfer Solutionin tuotteiden avulla. Niitä käytettäessä kuva printataan ensin peilikuvana erikoispaperille, josta se siirretään hankaamalla ja veden ja erilaisten aineiden avulla koruun. Tästä prosessista voit käydä katsomassa Sherri Haabin opastusvideon täältä. En ollut tätä työtapaa koskaan kokeillut, eikä toisellakaan yrittämällä tullut ihan täydellistä lopputulosta. Jouduin lopulta hieman parantelemaan kuvaa siluettimaisemmaksi metallimaalin avulla ääriviivoja korostaen. Lopuksi viimeistelin kuvan uv-kovetteisella hartsilla.

Tässä siis vielä tämä monta uutta työvaihetta ja monta opettavaista tilannetta tarjonnut koru. ISO kiitos Sallalle opastuksesta ja hyvistä neuvoista työn edetessä. Sallan ihaniin töihin voitte käydä Facebookissa tutustumassa ja tykästymässä täällä.