Pipo ja kaulaliina tosipakkasille

Langat: Hjertegarn Extrafine Merino 120 (100 % merinovilla) ja Permin Angel (70 % kid mohair, 30 % silkki) menekki näihin yhteensä Extrafine merino 6 kerää ja Angel 4 kerää.
Puikot: 5½ pyöröpuikot, sukkapuikot ja huivissa bambupuikot
Ohje: Kaksinkertainen pipo Lankamaailman sivuilta

Tähän alkuun voi kai naurahtaa sarkastisesti, että olipa taas järkiostos nämäkin langat! Tein siis ihan superlämpimän pipo ja huivi -setin ja sitten tämä etelän talvi on ollut mitä on… 😦
Mutta ehkä näillekin vielä joskus on käyttöä, sillä setistä tuli ihan superihana!
Kuvat kävin ottamassa Pirkanmaalla, niin saatiin edes vähän talvea mukaan kuviin.

Langat on siis ihanaa merinovillaa sekä silkki-mohair -sekoitusta. Tosi pehmeän tuntuiset iholla sekä TODELLA lämpimät käytössä!
Huiviin tein 50s ja neuloin (monen erilaisen patentti- ja puolipatenttikokeilun jälkeen) ihan perinteistä oikein, nurin “resorineuletta”. Se tuntui lopulta kaikkein helpoimmalta tehtävältä tv:n katselun ohessa 🙂 Huivin mitat (ilman hapsuja) on 190*18 cm.

Huivin hapsujen kanssa törmäsinkin sitten hassuun ongelmaan! Millainen solmu niihin tehdään, että tulee tasaisen ja siistin näköinen?! Onneksi intterwebin ihmeellinen maailma tuli tässäkin avuksi ja löysin monenlaisia vaihtoehtoja. Päädyin lopulta solmimaan hapsut tämän tutorialin opeilla.

Tätä kirjoittaessani ulkona sataa räntää, mikä ei kyllä yhtään lohduta… Tämän setin käyttö nimittäin vaatii kunnon tuulen ja pakkasen, muuten iskee hiki! Toivotaan, että tulevina talvina a) isot pipot ei heti mene muodista ja b) lunta ja pakkasta riittää! 🙂

Samispipot isälle ja pojalle

Kuten Instan puolella jokin aika sitten kirjoittelinkin, perheemme kasvoi lokakuun lopulla ihanalla pienellä adoptiopojalla. Saavuimme hakumatkalta kotiin marraskuun lopulla. Heti ensimmäisenähän meidän piti alkaa opetella talvipukeutumista. Lämpimästä ilmastosta muuttavalle lapselle tämä olikin ihan uusi juttu, mutta onneksi siitä ei ole tullut minkäänlaista ongelmaa, oikeastaan päinvastoin. Pukeminen onkin kivaa! 🙂
Talviasustelaatikkoa penkoessamme poika ihastui muutama vuosi sitten puolisolleni tekemääni Cousteau-pipoon niin, että nappasi omaan käyttöönsä ja piti sitä päässään sisällä jatkuvasti. Onneksi samaa lankaa oli vielä jäljellä, niin sain tehtyä pikkumiehelle oman, pienemmän version tuosta suosikista.

Ohje löytyi Kotivinkin sivuilta.
Lanka: Novitan Nalle (väri 246), pojan pipoon sitä kului 36 g. (Miehen pipoon sitä näkyi kuluneen 65g, eli yhdestä kerästä saanee juuri ja juuri molemmille pipot.)
Puikot: 3½

Koska huomasin pitkästä aikaa tuossa ensimmäisten pipojen postauksessa käydessäni, että sivusto, josta ohjeen olin löytänyt ja siihen laittanut linkin, ei enää ole julkinen, kopioin varuiksi tämän Kotivinkin ohjeen sivulleni. Vaikuttaa nimittäin siltä, että näitä pipoja saan tikutella lisää, sen verran ahkerassa käytössä ovat. 🙂

Cousteau -pipo:
Koot 44 ja 56 cm

Luo (105)135 s ja neulo joustinneuletta (3s oikein, 2s nurin) suljettuna neuleena.

Kun kappaleen korkeus on (12)15 cm, aloita kavennukset 3 kohdassa.

Neulo ensin edellisen kerroksen viimeinen ja seuraavan kerroksen ensimmäinen silmukka oikein yhteen, neulo (33)43 s:lla mallineuletta, neulo 2 s oikein yhteen, neulo (33)43 s:lla mallineuletta ja neulo 2 s oikein yhteen. Kerroksella kaventui 3 s. Merkitse nyt nämä kolme kavennuskohtaa eli kavennuksesta ”jäänyt silmukka”. Toista kavennukset samoissa kohdissa jokaisella kerroksella eli neulo aina merkitty silmukka ja sitä edeltävä s oikein yhteen. Jatka muilla silmukoilla mallineuletta edellisten kerrosten mukaisesti. Toista kavennukset yhteensä (22)25 kertaa. Neulo sen jälkeen 3 s oikein yhteen samoissa kohdissa, kunnes jäljellä on 15 s. Katkaise lanka ja pujota se loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistele pipo höyryttämällä.

Neiti Luna Lapin

014

Keväällä jällen kerran tuskailin alati kasvavan tilkkupinon kanssa. Lähes jokaisesta tekemästäni vaattesta jäi silppua jota ei muka mitenkään raaskinut hävittää… Olin selaillut toinen toistaan upeampia tilkkutyömalleja, mutta tiedostin ettei niin pikkutarkan työn tekeminen sovi minulle. Sitten keksin, että voisin tehdä nukenvaatteita! Ainoa ongelma oli, ettei ole nukkea. Enkä viitsi ostaa nukenvaatteiden tekoa varten…

Yhtenä iltana Pinterestiä selatessani sitten törmäsin Neiti Luna Lapiniin, Sarah Peelin luomaan huikean suloiseen pupuhahmoon. Olin aivan myyty välittömästi ja kirja lähti Amazonin ostoskoriin jo samana iltana.

Kirjassa on kaavat paitsi tähän suloiseen hahmoon, myös useita vaatekaavoja sekä mm. nojatuolin kaavat.

Pupuneiti on käpälän pohjasta korvan kärkeen 49 cm. Materiaalina on napakkaa huopaa, vanua (hyvälaatuista, joka ei paakkuunnu) sekä korvissa ja käpälissä vanhaa rosaa polyesterisatiinia (ylijäämää vanhojentanssipuvusta).

Pupu istuu kohtuullisen tukevasti ja sen saa tuettua myös seisomaan. Kädet on liikuteltavat, joten pukeminen on helppoa. Nyt tällä kaunottarella on kaksi ensimmäistä mekkoa valmiina. Niistä ensimmäinen on rusettimekko, jonka kankaat ovat äidille tekemäni kesämekon ylijäämää.

Toinen mekko taas on oman kesämekkoni ylimääräisiä paloja, yhdestä morsiuspuvusta jäänyttä koristehelminauhaa sekä koristetyynyjen terettä.

Jo näiden ensimmäisten mekkojen jälkeen on kohtuullisen vahva tunne, että näihin ompeluksiin tulee vielä himo. Tosi pienistä paloista saa kauniita vaatteita ja pientä kekseliäisyyttä käyttämällä syntyy pieniä asusteita ja somisteita.
Kirjassa on myös poikapupun vaatteita, joten ehkä Luna saa lähiaikoina myös ystävän ❤

Torkkupeitto isoäidinneliöistä

Peitto1.png

Lanka: 7 veljestä värit 11 ja 44 sekä Novita Nalle väri 712. Vaalea sininen oli joku keränpohja, Novitan lankaa sekin, mutta en enää muista mihin tarkoitukseen aikanaan ostettu…
Koukku: 3,5

Tänä kesänä olen kärsinyt kovista selkäkivuista. Se on estänyt käsitöidenkin teon melkein kokonaan. Keksin kuitenkin jossain vaiheessa, että vaikka selällään on vähän hankalaa neuloa, voi virkaten tehdä jotain pientä… Siitä se idea sitten lähti! En ole juurikaan virkannut ennen, mutta onneksi ihania ohjevideoita on netti pullollaan. Isoäidin neliöitä opettelin tämän videon avustuksella. Tajusin onneksi jo heti alkujaan, että langan päät kannattaa tosiaan päätellä mahdollisuuksien mukaan jo neulonnan aikana, jolloin peiton viimeistelytyö helpottuu huomattavasti.

IMG_5962.JPG

Tein peittoon 20 kpl sinisellä tehostevärillä olevia neliöitä, saman verran liloja ja 40 kpl harmaansävyisiä. Peiton mitat ovat tällä 8*10 ruutuisella peitolla noin 130*105 cm. Peitto on tarkoitettu leikki-ikäisen päiväunipeitoksi.

IMG_5960.JPG

Kun palat oli koottu yhteen, tein vielä peiton ympäri valkoisella reunuksen samalla kuvioinnilla kuin neliöissäkin. Eri reunavaihtoehtojakin on monia, mutta muutamia kokeiltuani tämä tuntui miellyttävän omaa silmää eniten. 🙂

Mekkotehtaan Lilja

Kankaat: paitapuserokangas ruusut, (100%pes) ja vuorikankaana antistaattinen hyvän olon vuorikangas (82% asetaatti ja 18% polyamidi), molemmat kankaita.com: sta.

Kankaan menekki ohjeen mukaan oli 2m, mutta 1,6m riitti mainiosti.

Tämän kaavan olin piirtänyt itselleni Mekkotehdas aikuisille -kirjasta jo muutama vuosi sitten. Jostain syystä malli oli jäänyt käyttämättä, kunnes kangastilauksen kangas yllätti laskeutuvuudellaan (olin ajatellut tätä ihan toiseen tarkoitukseen) ja niinpä tämä malli tuli viimein kokeiluun.

Kirjan ohje oli tosi selkeä ja malli helppo valmistaa. Jos tekisin tämän uudelleen, tekisin ehkä vuoriin vähän vähemmän poimutusta. Nyt päälikankaan laskokset ja vuorin poimutus saa aikaan sen, että maha jää helposti näyttämään pömpöltä. Onneksi vyönauha korjaa tilannetta.

Pääntien poimutukset edessä antaa mukavasti tilaa etumukseen ja hihasaumat on kauniisti piilotettu miehustan ja vuorin väliin niin, että vaate on siisti myös sisäpuolelta.

Joskus jo vuosia sitten kokeilin kankaita.comin sivuja ja jälleen sain iloisesti yllättyä, miten laadukkaita kankaita ja nopeahkolla toimituksella sain. Reilu viikko sitten sain ison toimituksen (kotiovelle, ilman lisäkuluja, tosin myös ilman ennakkoilmoitusta…) ja eilen taas tilasin lisää. Pitäähän elämässä olla jotain mitä odottaa! 😉

Juhlamekko

Onkohan tämä nyt vanhuuden merkki, kun juhlamekko on valmiina jo lähes kuukausi (!!) ennen juhlia? Lähes perinteisesti olen ommellut juhlavatteeni juhlia edeltävänä yönä…

Nyt olin kuitenkin ajoissa Eurokankaassa katselemassa “sillä silmällä” kankaita muutama viikko sitten. Palalaarista löysin pari metriä sini-valko-musta-turkoosia polyesterisatiinia. Kuvio ei ihan täysin ihastuttanut, mutta kankaan värimaailma ja kauniit kukat kannustivat ostamaan. Kankaassa pälyilee säännöllisin välimatkoin pari harakkaa, jotka ei jotenkin sovi mielestäni kuvaan. Ajattelin, että hyvällä asettelulla saan ne vähäiselle huomiolle ja mielestäni tässä onnistuinkin.

Käytin kaavana tätä jo aiemmin hyväksi havaitsemaani mekkokaavaa, tosin pääntien muutin venepääntieksi ja helman laskokset kuosittelin pois, jolloin myös helma hieman leveni alhaalta.

Sain yläkappaleiden kaavat aseteltua “harakattomasti” ja tuohon etukappaleelle sain itse asiassa tosi kivasti osumaan isot kukat ja perhosen.

Tässä vaiheessa muistin (vähän liian myöhään nytkin) ottaa kuvia ompeluvaiheista. Kun ompelee kapeaolkaimisia yläosia, joissa on vetoketju takana, kannattaa etu- ja takakappaleet koota ensin (eli ommella muotosaumat ja -laskokset). Tämän jälkeen ommella olkasaumat ja toistaa edellä mainitut myös vuorikappaleista. Huom! Sivusaumat on tässä vaiheessa ompelematta, kuten kuvassa.

Tämän jälkeen vuori- ja miehustakappaleet oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pääntiet ja kädentiet. Käännä kappaleet oikein päin pujottamalla takakappaleet olkapään kautta, tee aukileikkaukset saumoihin, päällitikkaa nurjalta ja silitä.

Vyötärösauman päälle ompelin 2,5cm leveän tuplasatiininauhan rusetilla. Ajattelin ensin laittaa sen vain irtonaisena, mutta sitten päätin, että pysyy menossa paremmin mukana, kun on ommeltu kiinni.

Helmassa näkyy nämä harakkakaverukset. Onneksi helmassa on leveyttä sen verran, että se jää koko ajan sen verran poimuille, ettei nämä veijarit pahasti pistä silmään.

Nyt vaan ihania juhlia odottamaan! 🙂

Hirvisukat hirvimiehelle

Nämä valmistuivat illan pimeydessä 23.12. Eli juuri ja juuri ehtivät joulupakettiin, vaikka täpärälle meni! 🙂

hirvisukat1

Mallina käytin Novitan sivuilta löytyvää mallia.

Lanka: 7veljestä harmaata noin 150g, valkoista 50g ja mustaa ihan vähän
Puikot: 3,5mm

Kuvion näihin löysin Facebookista JonSukkien malleista. Hirvet on tehty silmukoita jäljentämällä. Oli muuten ensimmäinen kerta ja juurikin tuon (yllättävän vaivalloisen) jäljennysurakan takia nämä meinasi jäädä antamatta jouluna. Vinkkinä, jos olet jäljentämässä silmukoita; jos sinulla ei ole tylppää neulaa, niin kannattaa pujottaa neula “silmäpää” edellä. Tällöin työ sujuu helpommin ja tulee siistimpää jälkeä. Ei näistä kyllä siltikään sellaisia tullut, kun ohjepiirustuksessa, mutta liekö tuolla väliä. Jokainen hirvihän on luonnossakin omannäköisensä yksilö! 🙂

Sydänystävät

Malli: Novita-lehti, 1/2017 malli nro 43 täällä 

Puikot: 3,5
Lanka: 7Veljestä sävy 48 yht. 90g sekä muista langoista keränpohjia, yhteensä päävärin lisäksi neljää muuta väriä

Tässä on kyllä sellainen malli, jota tulee tehtyä varmasti useampikin pari. Tehostevärejä menee niin hirveän vähän, että värivalikoima on miltei rajoittamaton, kun omaa lankavarastoa katsoo! Oli ihan vaikeaa valita, mitä värejä käyttää.

 

Lepotyyny koiralle

Tyynyn mitat: 50*90*15 cm
Tarvikkeet kahdet vanhat farkut, kolme käytöstä poistettua tyynyä ja sisätyynyn päälle pätkä (n.110*60cm) tukevaa puuvillakangasta.

Sisätyynyn ompelin kahdesta suorakankaan muotoisesta palasta ja laitoin niiden väliin kapean kaistaleen.

Päällisen ompelin ensin farkun lahkeista ja kovimpaan käyttöön joutuvat kohdat vahvistin vielä farkkujen “yläosilla”.

Päällikankaassa on niin paljon paksuja saumoja, että halusin päästä mahdollisimman vähällä ompelulla. Tästä johtuen en tehnyt sivukaistaletta, kuten sisätyynyssä, vaan ompelin kulmiin taitteet ja liitin kappaleet toisiinsa sivujen puolestavälistä.

Nyt on onnellinen pieni käyttäjä. Suosikkileikki on herkkupalojen etsiminen tyynyn taskuista. 🙂

 

Siitepölyä

Malli: Veera Välimäen Siitepölyä, kirjasta Huivileikki. Samasta kirjasta tein aiemmin jo Maasälpä-huivin.
Lanka:  Hedgehog fibres, Skinny singles, menekki 200 g. Väri Stone. (100% merinovillaa)
Puikot: 4mm pyöröt

Ompas ajankohtainen huivi nimensä perusteella! 🙂 Tätä onkin tehty koko talvi. En muista, koska olisin näin pitkään jotain työtä roikuttanut puikoilla. Ikävä kyllä pienissä pätkissä edennyt työ näkyy myös lopputuloksessa. Eipä ollut itku kaukana kun pingottaessa huomasin parikin selvästi näkyvää virhettä.

Ajattelin kuitenkin, että kun monesti neuletöistäni muistan esimerkiksi mitä elokuvaa katsoessa niitä on tehty, tästä huivista muistan, että tein sitä silloin kun perheeseemme saapui pieni, ihana havannankoira Fidel, joka pisti tammikuussa kahden ihmisen ja yhden seniori-ikäisen kissaneidin talouden sekaisin. Lopulta ihan hyvällä tavalla, vaikka käsityöt onkin ollut todella vähissä tämän kevään aikana. Uusi perheenjäsen on vähitellen löytänyt paikkansa ja kädet on nykyään välillä taas vapaana tv:tä katsellessa, ei tarvitse toimia lemmikkien erotuomarina.

Tässä herra Fidel keväthangilla. 🙂


Langan tähän löysin Snurresta viime syksynä. Ihastuin siihen ensinäkemältä, eikä liikkeestä ollut lähtemistä ilman tätä löytöä. Huiviin menikin lopulta vain kaksi kerää, joten kolmannesta on valmistumassa pipo.

Malli oli kohtuullisen helppo, mutta kuten sanottu, keskittyminen työhön oli heikkoa, joten hölmöjä virheitäkin sattui. Onneksi kekseliäisyydellä päästiin eteenpäin. Aivan ihana kirja tuo Huivileikki, siitä tulee kyllä tehtyä vielä muitakin malleja.

Tähtilapaset

tahtilapaset5

Malli: Novita 4/2016, malli nro 16
Lanka: 7 veljestä, värit 047 (90g) ja 563 (45g)
Puikot: 3½ ja 4

tahtilapaset6

Ihan vaan siltä varalta, että tänä talvena vielä tulee pakkaskelejä, tein Novitan talvinumerosta ihanat, perinteiset tähtikuvioiset lapaset. Tuplapaksuus vahvalla langalla; varmasti tarkenee kylmemmilläkin ilmoilla.

tahtilapaset7

Joulukranssi

kranssi5

Vuosikausia näitä pullonkorkkeja säilyttelin kaapin perällä kunnes vihdoin sain aikaiseksi askarrella niistä jotain.
Pinterestin kautta osuin ihanaan ohjeeseen ja sen mukaan lähdin askartelemaan.

kranssi2

Tässä on pohjana pajukranssi, johon koristeet on kiinnitetty hammas- ja grillitikuilla, jotka on kuumaliimattu kiinni.

kranssi3

Appelsiinit kuivasin hedelmäkuivurissa, niistä ja kanelitangoista lähtee ihana tuoksu!

kranssi5

Sillon, kun kaikki korkit oli vielä pusseissa, tuntui että niitä on ihan valtavasti. Lopulta niitä olisi tähän koristeeseen saanut olla enemmänkin. Ehkäpä ensi jouluun mennessä tämä koriste on täyteläisempi 😉

kranssi6

Nyt pitää vielä mallata sopivaan korkeuteen. Kranssissa on sen verran paljon herkästi rikkoutuvia koristeita, että oveen sitä ei voi laittaa. Ikkunassa tai kaapin (jota ei jatkuvasti auota) ovessa se toimii hyvin.

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑