Patinoituja hopeakoruja

Olen saanut vuosia sitten kauniin hopeisen sormuksen, jossa on iso luonnonkivi koristeena. Halusin tehdä tälle kaunottarelle kaveriksi riipuksen. Koska sormus on niin kookas, että sitä ei käsineen kanssa voi pitää, olen nimennyt sen kesäsormukseksi. Ajattelin, että sen kanssa pidettävä riipus voisi sopia nahkanyöriin, nahkaiset korut kun jotenkin kanssa tulee miellettyä useammin kesällä pidettäväksi.

 

Tein riipuksen ohuesta hopeasavilaatasta niin, että ensin painoin muutamia erikokoisia reikiä ja sen jälkeen korostin reikien reunoja pursottamalla ohuet reunukset. Näin sain niihin vähän samaa fiilistä kuin sormuksen rei´itykseen. Lopuksi patinoin korun. Patinointia tulee ainakin omissa töissäni käytettyä niin usein, että tein siitä ihan erillisen postauksen, sen voit käydä lukemassa täältä.

Toinen kesäinen (?) korusetti on tehty kolmea eri työtapaa yhdistämällä. Siinä on ensin tehty kuviolaatalla tiilikuvio pohjalle, sen jälkeen lisätty pienille muraatinlehdille tehdyt lehtikuvioinnit ja lopuksi vielä lehtiä yhdistävä köynnös pursottamalla.

Syvänpunaista silkkiä

Taas kaivellaan arkistojen kätköjä. Tämän puvun tein itselleni jo vuosia sitten, en itseasiassa enää edes muista mihin juhliin.

Materiaalina on dupionsilkki. Puvun yläosan olen tukenut puuvillasatiinilla. En halua juhlapuvuissa käyttää kiinnisilitettävää tukikangasta, koska juhlapukujen kankaat ovat yleensä niin ohuita, että liimakankaan liima saattaa tulla silitettäessä ohuesta kankaasta läpi.

Tähän pukuun tein useampaa käyttökertaa varten pari erilaista huivivaihtoehtoa. Toinen on lantiolla pidettävä ja toinen perinteisempi hartiahuivi. Lantiolle laitettava huivi on suunnikkaan mallinen ja muutaman kymmenen sentin päähän toisesta reunasta siihen on kiinnitetty kaksi D:n mallista lenkkiä, joiden avulla kangas kiristetään sopivalle kireydelle lantiolle.

Tässä myös tuo toinen huivivaihtoehto:

Hartiahuivia mitoittaessa on muuten tärkeää ottaa huomioon myös huivin kiinnitys. Eli se, että huivi on suorastaan ärsyttävä asuste silloin, jos sen asentoa pitää koko ajan olla korjailemassa ja pitää käsillä kiinni, ettei se putoa. Itse teen hartiahuivit mieluiten mahdollisimman laskeutuvasta kankaasta, jotta se pysyy paremmin paikoillaan, sekä varaan pituutta niin paljon, että huivin saa ihan reilusti solmuun, jolloin saa kädet vapaaksi huivin pitelemisestä.

 

Hopeakorukuulumisia

Kuten aiemmissa postauksissa olen kertonut, olen suorittanut World Art Clayn sertifiointitaso 1:tä viime syksystä. Viimeisetkin “kotitehtävät” palautin tässä kevään aikana ja pari viikkoa sitten sain käteeni sertifiointitodistuksen! Eli nyt on virallisesti ensimmäisen tason tekniikat hallussa. 🙂

Tässä vielä viimeisestä työstä kuva. Se on rintakoru, kooltaan noin 7*3 cm. Korussa vaatimuksina oli kolmiulotteisuus, sekä hopeasaven että -pastan käyttö, puoliporatun helmen kiinnitys hopealangalla sekä kiillotuksina tuli olla mattapintaa ja kiiltävää pintaa.

Tämän korun kanssa oli kyllä täysi tuskien taival; välillä hennot osat irtosivat ja välillä onnistuin itse pilaamaan pinnan naarmulla, joka taas johti uuteen suunnitelman tekemiseen… lopulta kuitenkin sain työn siihen kuntoon, että kehtasin sen palauttaa. Valitettavasti en saanut tästä kovin hyvää kuvaa otettua, mutta siis työ on muuten mattapintainen, mutta kärki, noin 1,5 cm ennen helmeä, on kiiltävä. Vaikka itse en todellakaan ole tyytyväinen lopputulokseen, sain sertifiointipalautteessa kehuja kunnianhimoisesta suunnitelmasta ja toteutuksesta. Hyvä mieli jäi kurssista, nyt kohti uusia korusuunnitelmia!

Lopuksi vielä kirjavinkki erinomaisesta hopeakorukirjasta, jonka hankin tuossa kurssin aikana; Art Clayn Making pure silver accessories with Art Clay Silver “The sweet & men´s design book”. Ihan mahtavia oivalluksia sekä kuvalliset työohjeet! Muun muassa tästä opuksesta tuli kevään aikana etsittyä inspiraatiota ja ideoita moneen kertaan. Suosittelen!

 

Tuubihuivi paksusta langasta – ohje

 

Kesäisten kelien juuri taas alkaessa sain vihdoin valmiiksi pitkään puikoilla olleen tuubihuivin. Ehkä tälle vielä viileinä iltoina löytyy nyt keväälläkin käyttöä…

En millään löytänyt mieleistäni ohjetta tuubihuiviin paksusta langasta, joten kehittelin sellaisen itse. Huivi on tarpeeksi pitkä, jotta sen saa halutessaan vaikka kolmin kerroin kaulan ympärille.

Lanka: Novita Naava, väri 054, menekki 300g

Puikot: 7

Luo 40s. Neulo kuvion molemmille puolille 10s oikein (ja nurjalla nurin), muuten toista kuvion kerroksia 1-18.
Olen lisännyt huviin kerroksilla 1 oikeaan reunaan (viidenteen silmukkaan)ja kerroksella 11 vasempaan reunaan (35. silmukka) “pallukan”, joka neulotaan seuraavasti:
Neulo viidennestä oikeasta silmukasta kolme silmukkaa, kaikki kolme oikein. Käännä työ, neulo äskeiset silmukat kaikki nurin. Käännä jälleen ja neulo samat silmukat oikein. Tämän jälkeen käännä työ ja nurjalla nosta ensimmäinen näistä kolmesta neulomatta, neulo toinen nurin, nosta ensimmäinen toisen yli, neulo kolmas nurin ja nosta toinen kolmannen yli. Näin jäljellä on taas vain yksi silmukka. Käännä työ ja jatka alkuperäiseen neulontasuuntaan.

Pallukat voi hyvin jättää myös tekemättä ja tehdä pelkän palmikkokuvion, joka on tässä:

Tuubihuivi

Kun lanka on loppumassa tai olet saanut huivin sopivaan mittaan, muista päättää työ oikealla kerroksella. Eli neulo kuvio kokonaisuudessaan valmiiksi, ennenkuin yhdistät viimeisellä kerrokella sen alkuun. Näin saat yhdistämiskohdan mahdollisimman huomaamattomaksi. Yhdistämisen voi tehdä joko niin, että päättelee kaikki silmukat tavallisesti ja sen jälkeen ompelemalla yhdistää alku- ja loppupään, tai sitten viimeisellä kerroksella neuloessa neuloo päät toisiinsa samalla, kun lopettaa silmukat.

Hopeakorun patinointi – työohje

Hopea tummuu itsekseen, mutta jos haluaa koruun ihanan vanhahtavan patinoituneen pinnan jo valmistusvaiheessa, sen saa tehtyä rikkimaksaliuoksella patinoimalla. Eli hopeasavesta tehty työ kiillotetaan polton jälkeen normaalisti ja patinointi tehdään sen jälkeen.

Ensin koru pitää puhdistaa liasta ja rasvasta huolellisesti. Vaikka olisi kysymys ihan uudesta, käyttämättömästäkin korusta, on siihen käsistä tarttunut sen verran likaa, että se on syytä pestä ennen käsittelyä. Hyvä puhdistustapa on hammasharjalla harjata ruokasoodaa korun pintaan.

Tämän jälkeen tehdään rikkimaksaliuos lämpimään veteen. Riippuu korun halutusta tummuudesta, kuinka lämmintä tai kuumaa veden tulee olla. Mitä lämpimämpää, sitä tummempi lopputulos. Toinen korun tummuuteen vaikuttava asia on aika, miten pitkään korua liuoksessa pidetään.

 

Valmis rikkimaksaliuos on keltaista ja sameaa. HUOM! Liuos on pahanhajuista, joten patinointi kannattaa tehdä hyvin ilmastoidussa paikassa. Varo roiskeita, sillä liuos saattaa ärsyttää ihoa.

Korun voi ripustaa esim. ompelulankaan roikkumaan, jotta sen saa upotettua helposti liuokseen. Työtä voi välillä nostaa liuoksesta ja tarkistaa tummuusasteen. Yläkuvassa koru noin minuutin patinoinnin jälkeen.

 

Tässä koru valmiiksi patinoituneena. Aikaa meni noin kolme minuuttia.

Patinoinnin jälkeen työ kiillotetaan hopeankiillotusaineella, jolloin tummat kohdat korostuvat kauniisti.

Tässä korussa koitin hakea samaa tummuutta kuin sormuksessa.

Valmis koru.

Neulo hyväntekeväisyyteen! (Eli neulojan arkihaaste)

Facebookissa on viime viikkoina kiertänyt arkihaaste. Siinä kaikkia mukaan haastettuja on pyydetty kuvaamaan arkeaan viiden päivän ajan ja lataamaan kuvansa profiiliinsa. Vähän sen suuntaisesti mietin tätä seuraavaa haastetta, eli mikä on neulojan “arkea”? Mikä on sitä yksinkertaisinta/nopeinta/kivointa(?) neulottavaa? Yksinkertaiset sukat ja lapaset tietenkin! Niitä ainakin itsellä syntyy “välitöinä” ja automatkoilla, kun ei ole mahdollista seurata ohjetta tarkasti.

Yleensä tähän aikaan vuodesta sukkien ja lapasten tekeminen ei tunnu mielekkäältä, vasta syksyn viileiden ilmojen (ja lankakauppojen ihanien syysvärien) myötä alkaa taas sukkapuikot kilisemään. Joten ajattelinkin nyt haastaa kaikki asiasta innostuvat tekemään sukka- tai lapassetin heinäkuun loppuun mennessä vanhoista, kotoa löytyvistä langoista. (HUOM! Lankalaihistelijat! 😉 ) No voi tietenkin ostaa myös uusia, jos sopivia ei kotoa löydy. 🙂

Ajatuksena olisi siis tehdä SPR:n jatkuvasti voimassa olevaan keräykseen neljän eri koon setti; pikkulapselle, kouluikäiselle, miehelle ja naiselle sopivat sukat tai lapaset. Tai molemmat. Tarkemman koon voi tekijä itse valita. SPR vastaanottaa mielihyvin tällaisia lahjoituksia kriisialueille lähetettäväksi.

Eli siis, toimi seuraavasti:

1. Neulo neljää eri kokoa olevat sukka- tai lapasparit. Liitä parit yhteen jotenkin etteivät lajittelukeskuksessa eksy erilleen toisistaan. Ota kuva valmiista neuleista.
2. Lähetä ne osoitteeseen SPR:n logistiikkakeskus, Kalkun kehätie 4, 33330 Tampere  TAI voit myös viedä lahjoituksesi Kontti-kierrätystavarataloon, yhteystiedot SPR:n sivuilla.
3. Kirjoita blogiisi/facebooksivullesi/johonkin facebookin käsityöryhmään osallistumisestasi haasteeseen, ehkäpä joku muukin innostuu tekemään lahjoitusneuleita!

Olisi kiva myös, jos kommentoisit tämän kirjoituksen kommenttikenttään jos innostut osallistumaan tai myöhemmin, että olet osallistunut. Eli nyt puikot ja langat mukaan kesälomamatkalle ja neulojan perussettiä tekemään!

Muita neuleaiheisia kirjoituksiani voit käydä lukemassa täältä.