Ei mitkään saapassukat!

Ensin ajattelin, että näissä on vähän liikaa “tapahtumia”, mutta oikeastaan taidan sittenkin tykätä… 🙂

Eli nämä ovat Novitan ohjeella neulotut sukat, jotka antoivat montakin uutta juttua kokeiltavaksi. Ensinnäkin nämä aloitettiin kärjestä, sitä en ollut ikinä kokeillut.

Seuraaava uusi juttu oli tuo kantapää; ensimmäisen sukan kantapään tein kahteen kertaan, koska en ihan osannut lukea ohjetta. Pikaisen googlailun jälkeen löysin tieni tähän ohjeeseen ja valaistuin. 🙂 Helppohan tuo lopulta oli, mutta pelkän kirjallisen ohjeen perusteella meinasi itku päästä.

Lanka: Novitan Impivaara, väri 037
Puikot: 3 ja puoli

Viimeisin uusi juttu olivat nuo köynnöksen lehdet, jotka nekin jouduin alkuun tekemään uusiksi. Kun sitten ymmärsin, miten saan viisi silmukkaa tehtyä yhteen silmukkaan ilman, että jää isoa reikää, alkoi kuviokin näyttää kauniilta. Ensin tosiaan ajattelin, että sukat olisivat kauniimmat, jos sukan etupuoli olisi sileää oikeaa, mutta ehkäpä tämä kuviokin menettelee.

Malli oli kohtuullisen helppo tehdä, mutta tosiaan nuo pallukkakuviot sääressä pitävät huolen siitä, että näitä sukkia ei sullota saappaan sisään. Kotisukkina siis, kaunis sääriosa esillä.

Mosaiikkisuunnittelua

Ihanaa, tänään ne tuli! Tai siis tänään vihdoin hain ne postista, siellä ehtivät jo pari päivää odottaa. Nimittäin paketillinen mosaiikkia. Tein viime viikon lopulla tilauksen Mosaiikkimyymälästä ja paketti tuli parissa päivässä. Erinomaista palvelua!

Ensimmäisessä työssäni vähän harmittelin, että värit tuntuivat pliisuilta… noh, seuraavassa työssä se tuskin tulee olemaan ongelmanani! 🙂

Nyt valmistaudutaan viikonlopun kurssiin ja etsitään ideoita ja inspiraatiota… Eli siis itse varsinaiseen aiheeseen: Jos ei ole mahdollisuutta mennä varsinaiselle mosaiikkikurssille opettelemaan alkeita, saa varsin hyvät ohjeet mosaiikkitaituri Virginie Loÿn teoksesta Suomalainen mosaiikkikirja.

Itse ostin tämän teoksen messuilta jokunen vuosi sitten ja sain Virginien omistuskirjoituksen! 🙂

Kirjassa on hyvin selkeästi opastettu aina työvälineiden valinnasta aina erilaisiin työtapoihin.

Hauskoja ja helppoja ideoita aloittelijalle!

Painos on kuulemma myyty loppuun, mutta ainakin pk-seudun kirjastoista tätä näyttää löytyvän. Suosittelen tutustumaan!

Kuukivet kesämekossa

Eli aarteita lapsuudenkodin vintiltä, osa 2. 🙂 Täällä on aikaisempi kirjoitukseni vintin löydöistä.

Tämän kankaan hulpiosta löytyi painettuna mallin nimi “Kuukivet” ja suunnittelija Pirkko Latvateikari-Valkama.

Sara Alm & Hannah McDevitt Kuuluisat vintagemekot

Tähän mekkoon kaavan otin jo aiemmin esittelemästäni Kuuluisat vintagemekot -kirjasta. Mallin nimi on Twiggy. Koosta M tuli tällaiselle 36/38 kokoiselle juuri passeli.

Koska tätä löytökangasta oli saatavilla vain 120 cm, piti taas keksiä vähän konsteja kankaan menekin minimoimiseksi. Helmasta jouduin jättämään viitisen senttiä pois, enkä saanut myöskään kaitaleita mekkokankaasta, vaan tein ne kanttinauhasta. Etuosan napituskaitaleen tein valeversiona ja keskelle taakse tuli vetoketju.

Koska kankaan kuosi ei varsinaisesti ole erityisen kesäinen, tulee tämä mekko varmaan olemaan käytössä legginsien ja pitkähihaisen trikoopaidan kanssa myös syksymmällä.

Tämäkin malli on tosi nätti, taidan tehdä samalla mallilla mekon myös jostain yksivärisestä kankaasta, ehkä villakankaisena.

Valokuvat korteiksi

 

Kyllästyttääkö tekstarionnittelut? Niin minuakin. Tärkeintähän toki on muistaminen, mutta synttärit on kuitenkin vain kerran vuodessa, joten silloin voi kyllä nähdä sen verran vaivaa, että muistaa läheistä ihan oikealla kortilla. Nykyään “oikeaa postia” saa enää vain jouluisin, joten koitan saada ainakin omalta osaltani muutettua tämän.

Harrastan jonkin verran valokuvausta, ja vuosien ajan kaikki kauniit kuvat ovat jääneet vain omiin (digitaalisiin) arkistoihin jemmaan. Nyt kävin teettämässä muutamia kuvia ja samalla reissulla marssin askartelukauppaan ostamaan kuviin sopivia kartonkeja. Parikymmentä kuvaa, läjä kartonkeja ja kuoria sekä joitakin tarroja ja tekstaustussi maksoivat karvan yli 20 euroa. Ei siis mikään ihan mahdoton sijoitus ja toivottavasti ilahduttavat läheisiä, kunhan nämä aikaansaannokset alkavat kulkeutua maailmalle.

Vielä vähän keskeneräisiä versioita… Sellaisen huomion tein, että taas kun intoa oli enemmän kuin järkeä, niin taas tulee ongelmia… eli kun liimapuikko olikin kuivunut eikä hommaa yksinkertaisesti VOINUT siirtää tuonnemmaksi, liimasin kortit Erikeeperillä. Suurin osa onnistui ihan hyvin, mutta jotkin kuivuivat painaumille. Pitää katsoa, mitä asialle on tehtävissä, vai jääkö kyseiset harjoittelukappaleiksi itselle…

Ainekset morsiusparin onnittelukorttiin.

Askartelu olikin paljon hauskempaa kuin muistinkaan! Melkein jo aloin miettiä, että tekisinkö poikkeuksen viime vuosina omaksumaani tapaan ja askartelisin ja lähettäisin jopa joulukortteja tänä vuonna… 😉

Aarteita lapsuudenkodin vintiltä

Kesälomalla kotipuolessa ollessani äiti keksi esitellä vanhoja kankaita vintiltä. Vanhalla kotipaikkakunnallani oli aikanaan toiminut mm. vaate- ja sisustuskankaita painanut yritys, jonka tehtaanmyymälästä äiti oli aikanaan hamstrannut kankaita omaan käyttöön. (Onneksi) kaikkia kankaita ei ollut aikanaan tullut käytettyä, vaan muutama helmi oli jäänyt kolmeksikymmeneksi (!!!) vuodeksi odottamaan minua.

Uskomatonta kyllä; aika ei ollut tehnyt pahojaan kankaille. Pimeässä värit olivat säilyneet mainiosti ja kiitos ahkeran kissapartioinnin myöskään hiiret tai muut eivät olleet päässeet kankaita tuhoamaan. Löin  löytöni ensin pesukoneeseen ja jo narulle kuivumaan ripustaessa pääsin ihailemaan näitä aarteita, niiden värejä ja hyvää laatua.

Tämän ensimmäisen mekon tein Suuren Käsityölehden kaavoilla. Kaavat ovat numerossa 7/2014, eli samassa, jonka kaavoilla olen tehnyt jo yhden kesävaatteen aiemminkin. Malli on Paola Suhosen suunnittelema.

Ohjeesta poiketen en käyttänyt vuorikangasta, vaan pääntielle laitoin kaitaleet ja kuminauhakujaan käytin pienen kaistaleen vuorikangasta. Malli on mielestäni todella nätti, etenkin leveä, kauniisti laskeutuva hiha. Helma on kyllä tosi lyhyt, joten jos (tai kun) tällä mallilla tulee tehtyä toinenkin mekko, täytyy muistaa lisätä helmaan vähän pituutta. Myös kuminauhakujan kohtaa pitää vähän mallata, ehkä se tässäkin mekossa tulee vielä nostettua viitisen senttiä ylemmäs.

Edit: Toisen jutun vinttilöydöistä voit käydä lukaisemassa täällä.

Viikonlopun neulenyyttärit

Olin lauantaina tutustumassa uusiin ihmisiin ja mm. toisiin käsityöbloggareihin neulenyyttäreiden merkeissä. Nyyttärit olivat Seijan luona Kanta-Hämeen seudulla ihanissa maalaismaisemissa. Tässä muutama tunnelmakuva lauantailta. Kiitos vielä kerran Seijalle sekä muille uusille tuttaville, oli oikein mukavaa!

Kesälampaat pitävät huolta talon ympäristöstä.

 

Ihana vanha päärakennus.

Uudet ystävykset Leo ja Orvokki vauhdissa (oik.). Leolla ikää 3 kk.

Peilikehykset mosaiikista – ihka ensimmäinen mosaiikkityöni

Kirjoitin aiemmin viikonlopun mittaisesta mosaiikkikurssista, johon osallistuin viime viikonloppuna. Olin ostanut ensimmäiset mosaiikkitarvikkeet jo yli kolme vuotta sitten, mutta eipä sitä itsekseen vaan tullut alotettua. Ja kaikki kurssitkin täyttyivät aina ennen kuin pääsin niille ilmottautumaan. Vihdoin alkukesästä törmäsin kurssi-ilmotukseen, johon vastatessani sain iloisen vastausviestin joka toivotti tervetulleeksi kurssille!

Kuten aiemmin jo kirjoitinkin, oli ympäristö kurssilla täynnä värikkäitä, upeita töitä, joten oma värivalikoimani tuntui siinä ympäristössä lievästi sanottuna valjulta. 😀 Nyt, kun työtä on kotosalla viimeistellyt ja katsellut, olen kuitenkin hyvin tyytyväinen siihen.

Kahden päivän kurssin aikana ehdin saamaan työn mosaiikkien kiinnityksen osalta valmiiksi ja saumaustakin pääsin kokeilemaan sille osalle, jonka olin liimannut lauantaina. (Käytin liimaukseen Erikeeperiä, jonka pitää kuivua vuorokausi ennen saumausta.) Loppu saumaustyö jäi kotona tehtäväksi.

Maanantaina saumailin työn loppuun ja eilen pääsin vihdoin puhdistamaan kuivunutta työtä. Ihmeekseni saumatessa irtosi ainoastaan yksi pala (!!!), joten korjattavaakaan ei liiemmin tullut. Saumaukseen aioin ensin käyttää valkoista, mutta opettajan vinkistä käytin kuitenkin värillistä. Valkoista saumaa käytettäessä kuulemma valkoiset palat eivät pääse kunnolla esiin ja koska niitä tässä työssä on paljon, oli vaalea värillinen sauma varmasti oikea ratkaisu. Värinä saumoissa on hyvin vaalea sininen.

Työn koko on n. 45*45 cm ja siinä on käytetty Muranon lasimosaiikkia, n. 2*2 cm kokoisia paloja, jotka sitten leikkasin enemmän tai vähemmän sopivaan muotoon työtä varten. Oli muuten käsi kipeänä sunnuntaina, kun kaksi päivää olin intensiivisesti mosaiikkipaloja leikellyt!

Työ on tehty kosteudenkestävälle vaneripohjalle ja reunustettu peilipaloilla.

Siinä se nyt sitten on. Monen vuoden odotuksen ja haaveilun jälkeen olen viimein päässyt mosaiikkityöhön tutustumaan ja täytyy sanoa, että olen TOSI innostunut! Uudelle kurssille Leenan luo olen menossa kuun lopussa ja pää on täynnä ideoista, mitä kaikkia olisi hauska kokeilla mosaiikista tehdä. 🙂

Jos sinä innostut ja haluat myös mukaan kursseille, voit käydä Leena Nion kurssiaikataulua katsomassa täällä.

Väriterapiaa mosaiikkikurssilla

Mikä ihana viikonloppu takana! Vihdoinkin olin ajoissa ilmottautumassa mosaiikkikurssille kesäkuussa ja sain kuin sainkin paikan! Kurssi järjestettiin viime viikonloppuna Tuusulan Jokelassa Leena Nion opastuksella. Leenan ja hänen vanhempiensa kodin ympäristö on jo taideteos sinänsä, tässä muutamia tunnelmakuvia talon ympäristöstä:

Naishahmot ovat Leenalle yksi tyypillinen aihe ja niitä esillä olikin paljon.

Yksi ehdottomista suosikeistani. Oma lannekin alkoi hytkymään tätä katsoessa.

Hyvin erityylisiä luontoaiheita.

Maisemakuvia, joissa on käytetty paljon materiaalia luonnosta; mm. luonnonkiviä ja simpukoita.

Leena asuu yleensä Pariisissa, mutta tulee viettämään ensi talven vanhoissa kotimaisemissaan Jokelassa. Leenan järjestämistä kursseista voit lukea lisää täältä.

Kurssipaikassamme järjestetään myös tämän viikon lopulta alkaen mosaiikkinäyttely. Osoite on Tiensuuntie 112, Jokela. Näyttely on avoinna 16.-24.8. klo 11.00-19.00 joka päivä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

Leenan ateljeehuone, jossa kurssi järjestettiin:

Tämän väri-iloittelun jälkeen ihan hävettää näyttää oma pliisuilla väreillä varustettu ensimmäinen mosaiikkityöni. Tai siis varsinaisen esittelyn kirjoitan vasta, kun työ on lopullisesti valmis, tässä on kuva keskeneräisestä työstä. Työn koko on n.45*45 cm.

Kurssi olit todella antoisa ja hauska ja miljöö, kuten sanottu, vertaansa vailla. Kaiken kruunasi Leenan äidin tekemä lounas molempina päivinä tuoreine sämpylöineen. Kiitos mukana olleille sekä erityisesti Leenalle ja perheelle antoisasta viikonlopusta. Parin viikon kuluttua nähdään taas kurssin merkeissä!

Työ on vielä saumausta vaille, joten lähdenkin tästä sekoittelemaan saumauslaastia! 🙂

(Edit: valmiin työn voit käydä katsomassa täällä.)

Hopeariipus valokuvalla

(An english version below)

Hyvää syntymäpäivää, äiti! ❤
Tämän korun oli tarkoitus valmistua vanhempieni 50-vuotishääpäiväksi juhannuksena. Noh, aina (minulla yleensä) kaikki näissä korutöissä ei mene kuten suunniteltu, joten päätin lopulta ottaa työn kanssa “aikalisän” ja tehdä sen äidille syntymäpäivälahjaksi.

Korussa on käytetty Silver Art Clay -hopeaa 18 grammaa. Korussa on ensin tehty pyöreä pohja, sitten lisätty ripustuslenkki ja köynnöskuvio hopeasavesta ja osia myös ruiskusavella. Polton jälkeen työ kiillotettiin ja patinoitiin.

Patinoinnista yleisesti olen tehnyt oman erillisen postauksen, sen voit lukea täältä.

Patinoinnin jälkeen työtä jälleen kiillotettiin ja aloitettiin kuvansiirto. Tämä toteutettiin samalla tekniikalla, kuin aiemmin kuvaamassani työssä. Videolinkki-opastus kuvansiirtoon löytyy täältä.

Kuten aiemmassakin kuvansiirtotyössä, myös tässä kuvansiirto ei sujunut ongelmitta. Lopulta neljännellä kerralla sain kohtuullisen tuloksen. Kuvan siirrossa huomasin, että lopputulos paranee, kun vaikutusaikoja pidentää. Eli annoin korun “levätä” uunittamisen jälkeen vuorokauden, ennen kuin aloin liottaa. Vedessäkin korun annoin olla paljon pitempään kuin ohjeessa, näin sain sen tarpeeksi pehmeäksi, jotta pääsin mahdollisimman vähällä hankauksella –> vähemmän kärsinyt kuva.  Kuvan siirron jälkeen viimeistelin kuvan Reneissance-vahalla.Tätä vahaa käytetään mm. huonekalujen restauroinnissa.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Kuten aina, tekijän kriittisyys johtu(nee) siitä, että korua on katsellut ja hinkannut vaikka kuinka monena päivänä aina turhautumiseen asti. Silloin näkee vain virheet ja ne kohdat, jotka eivät ole alkuperäisen suunnitelman mukaisia. Kun korun antaa olla hetken pois käsistä, katsoo sitä seuraavalla kerralla ihan eri näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan työ oli ihana tehdä, olihan kyse valokuvasta, jossa ovat kaksi kaikkein läheisimmistä ihmisistä.

Onnea vielä kerran isälle ja äidille myös jo puoli vuosisataa kestäneestä avioliitosta! 🙂

—————————

This piece of jewellery was supposed to be ready in June, when my parents had their 50th wedding anniversary. The whole world seemed to be against getting the item ready, so in the end I decided to have it ready as a birthday present to my mom.

So, the jewel is crafted out of 18 grams of Silver Art Clay. It was patinated and after that I transferred my parents´ wedding picture into the piece of jewellery. The instruction to the image transfer can be found here. I only managed to get the picture adequately transferred at the fourth time…. but I think it certainly was worth it. I ended up lengthening the times of duration of action compared to that in the video; f.ex. I let the piece “stay still” after the oven for 24h´s and in the water I let it be also for a longer time before trying to remove the paper. Then it needed less rubbing –> the better outcome. After the image transfer I finished the jewel with Reneissance wax.

As I said, in the end, the work was worth all the effort; mom was very pleased with it. 🙂

The previous  (my very first) work with image transfer can be found here, though (at least at the moment) it is lacking the english transfer.

Neulojan arkihaaste – miten sille kävikään?

Haastoin itseni ja muutkin hyväntekeväisyyshaasteista innostuvat mukaan SPR:n neulekeräykseen Neulojan arkihaaste nimellä toukokuun alussa. Tarkoituksena siis neuloa perussukkia tai -lapasia SPR:n hyväntekeväisyyskohteisiin jaettavaksi.

Omalta kohdaltani kolmen kuukauden väli-, automatka- ja telkkarikatseluneulontojen tulos on tässä:

Sukkia siis kertyi kaikkiaan kahdeksan paria muiden neulontojen ohella, eli kaksi paria jokaista kokoa. Lankakerien loppuja (yhtään uutta en siis ostanut, eri sävyisiä kerien pohjia oli vaikka kuinka) kului tähän aikaansaannokseen yhteensä 647 grammaa. Ihan mukava langanpoisto-operaatio siis!

Käyn ensi viikolla viemässä SPR:n keräyspisteeseen nämä. Jokainen pari on asianmukaisesti toisiinsa kiinnitettynä, etteivät joudu eroon toisistaan.

Vaikka tämä keväällä päättynyt haaste onkin nyt ohi, jatkan silti välityösukkien tekemistä. Näille kun on aina kysyntää eri tempauksissa ja keräyksissä. Ja kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, tämä SPR:n avustuskeräys on auki jatkuvasti ja tarvetta uusille sukille/lapasille/pipoille (siinä missä kaikille muillekin vaatteille ja asusteille) on suuri.