Lankoja ja ohjeita hyvää tarkoitusta tukien

Taas se on täällä! Nimittäin Taitojärjestön kampanja, jolla tuetaan Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjaa. Kampanjatuotteina on laadukkaita Pirkanmaan Kotityö Oy:n värjäämiä sukkalankoja 14:sta eri värissä, kaksi ohjekirjaa, sekä vaaleanpunainen lankakeräheijastin.

Lankoja on ostettavissa Taito-shopeista sekä verkkokaupasta.

Itse kävin tänään heti töitten jälkeen ostamassa tuon nyt julkaistun ohjekuvaston (äidillä on jo se aiemmin julkaistu, joten se on yhteiskäytössä 🙂 ) sekä neljä kerää lankoja. Ensivaikutelma ohjeista on, että ehkä hieman vaativampia malleja kuin aiemmassa oppaassa. Ja erittäin kirjoneulevoittoisia. Mutta kauniita yhtä kaikki, on vaikeaa päättää, mitä mallia lähden ensimmäisenä toteuttamaan…

Näistä langoista menee 8o senttiä kerältä ja 50 senttiä jokaisesta ohjekirjasta Roosa nauha -kampanjan tukemiseen, joten nyt voi yhdistää rakkaan harrastuksen ja hyväntekeväisyyden.

Ja tosiaan, lankoja on harmaassa, valkoisessa ja vaalenpunaisessa/pinkissä paljon eri sävyjä, nyt omaan kassiin lähtivät mukaan nämä:

Facebookissa on muuten Roosa nauha -villasukka -niminen ryhmä johon voi lähettää kuvia aikaansaannoksistaan näistä langoista. Innolla jään odottamaan tuloksia! 🙂

Mosaiikkisuunnittelua

Ihanaa, tänään ne tuli! Tai siis tänään vihdoin hain ne postista, siellä ehtivät jo pari päivää odottaa. Nimittäin paketillinen mosaiikkia. Tein viime viikon lopulla tilauksen Mosaiikkimyymälästä ja paketti tuli parissa päivässä. Erinomaista palvelua!

Ensimmäisessä työssäni vähän harmittelin, että värit tuntuivat pliisuilta… noh, seuraavassa työssä se tuskin tulee olemaan ongelmanani! 🙂

Nyt valmistaudutaan viikonlopun kurssiin ja etsitään ideoita ja inspiraatiota… Eli siis itse varsinaiseen aiheeseen: Jos ei ole mahdollisuutta mennä varsinaiselle mosaiikkikurssille opettelemaan alkeita, saa varsin hyvät ohjeet mosaiikkitaituri Virginie Loÿn teoksesta Suomalainen mosaiikkikirja.

Itse ostin tämän teoksen messuilta jokunen vuosi sitten ja sain Virginien omistuskirjoituksen! 🙂

Kirjassa on hyvin selkeästi opastettu aina työvälineiden valinnasta aina erilaisiin työtapoihin.

Hauskoja ja helppoja ideoita aloittelijalle!

Painos on kuulemma myyty loppuun, mutta ainakin pk-seudun kirjastoista tätä näyttää löytyvän. Suosittelen tutustumaan!

Helmeilyharjoitus ja kirjavinkki

Vihdoinkin sain aikaiseksi kokeilla helmien lisäämistä tekemiini hopeakoruihin! Tein jo joskus loppukeväästä hopeapajalla silloisen työn “jämäsavesta” pitkulaisia laattoja, joihin kokeilin kirjainleimaisimia. Ehkä ihan omaa tyyliäni nuo sanakorut eivät ole, mutta oli hauska kokeilu tämäkin. Tekstilaatat jätin tarkoituksella viimeistelemättömän näköisiksi, hioin vaan reunat niin, ettei laatat vahingoita vaatteita, joiden kanssa korua käytetään. Korusta tuli 70 cm pitkä, eli se mahtuu pään yli, eikä tarvita lukkoa.

Nämä työssä käytetyt lasihelmet on tilattu Helmien talosta. On muuten nopea toimitus ja hyvä palvelu, suosittelen kokeilemaan!

Helmeilyn aakkosia opettelin Renata Grahamin Koruntekijän käsikirjasta. Lainasin sen ensin kirjastosta, mutta totesin sen niin näppäräksi perusopukseksi, että ostin sen myös omaan hyllyyn.

Kirjassa neuvotaan mm. värien yhdistelyä sekä monia erilaisia työtapoja ja -välineitä sekä erilaisten lukkojen, liitoskappaleiden ja vaijereitten ym. käyttöä.

Kuvat ovat selkeitä ja ohjeet yksityiskohtaisia.

Erilaisia korunosia, niitten valintaa ja käyttöä on selitetty tarkasti.

Erittäin mielenkiintoinen tuttavuus!

Muita hopeakorujani voit käytä katsomassa pääsivun galleriasta ja kirjoituksia on lisää täällä.

Hopeakorukuulumisia

Kuten aiemmissa postauksissa olen kertonut, olen suorittanut World Art Clayn sertifiointitaso 1:tä viime syksystä. Viimeisetkin “kotitehtävät” palautin tässä kevään aikana ja pari viikkoa sitten sain käteeni sertifiointitodistuksen! Eli nyt on virallisesti ensimmäisen tason tekniikat hallussa. 🙂

Tässä vielä viimeisestä työstä kuva. Se on rintakoru, kooltaan noin 7*3 cm. Korussa vaatimuksina oli kolmiulotteisuus, sekä hopeasaven että -pastan käyttö, puoliporatun helmen kiinnitys hopealangalla sekä kiillotuksina tuli olla mattapintaa ja kiiltävää pintaa.

Tämän korun kanssa oli kyllä täysi tuskien taival; välillä hennot osat irtosivat ja välillä onnistuin itse pilaamaan pinnan naarmulla, joka taas johti uuteen suunnitelman tekemiseen… lopulta kuitenkin sain työn siihen kuntoon, että kehtasin sen palauttaa. Valitettavasti en saanut tästä kovin hyvää kuvaa otettua, mutta siis työ on muuten mattapintainen, mutta kärki, noin 1,5 cm ennen helmeä, on kiiltävä. Vaikka itse en todellakaan ole tyytyväinen lopputulokseen, sain sertifiointipalautteessa kehuja kunnianhimoisesta suunnitelmasta ja toteutuksesta. Hyvä mieli jäi kurssista, nyt kohti uusia korusuunnitelmia!

Lopuksi vielä kirjavinkki erinomaisesta hopeakorukirjasta, jonka hankin tuossa kurssin aikana; Art Clayn Making pure silver accessories with Art Clay Silver “The sweet & men´s design book”. Ihan mahtavia oivalluksia sekä kuvalliset työohjeet! Muun muassa tästä opuksesta tuli kevään aikana etsittyä inspiraatiota ja ideoita moneen kertaan. Suosittelen!

 

Ruutumekko

Aiemmassa postauksessa mainitsin vähän aikaa sitten tekemäni kangasostokset. Tällä viikolla ompelin ruutukankaasta mekon. Kuviollisen kankaan leikkuussa ja ompelussa on muutamia muistettavia juttuja, joista tein ihan erikseen vinkkipostauksen, jonka voit käydä lukemassa täältä.

Mutta asiaan. Ruutujen kohdistus onnistui tällä kertaa kohtuullisen hyvin ja lopputulos näyttää tältä:

Mallin mekkoon otin Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot -kirjasta. Se on hyvä helppoja ja yksinkertaisia perusmalleja sisältävä opus, jossa on myös selkeät kuvitetut ompeluohjeet. Käyttämäni malli on Jackie ja kangas on Eurokankaan Siciliana, polyesteri/viskoosisekoite.

Sara Alm & Hannah McDevitt Kuuluisat vintagemekot

Valmista tuli ja ohjeet voi pakata arkistoon. Siitä tulikin vielä mieleeni laittaa vinkkinä omien kaavojeni säilytystapa. Kaikilla paljon ompelevilla kaavoja kertyy nurkkiin ja ainakin ne kaikkein toimivimmat on järkevää säilyttää. Itse säilytän kaavat minigrip-pusseissa, johon päälle laitan kaavan tiedot ja pussiin leikkaan myös kangaspalan, jolloin helpommin muistaa, mistä vaatteesta on kysymys. Jos kankaasta on saanut tarkempia tietoja, voi sen lapun sujauttaa pussiin säilytykseen. Pysyy siistinä ja tallessa myös myöhempää käyttöä varten! 🙂