Mekkotehtaan Lilja

Kankaat: paitapuserokangas ruusut, (100%pes) ja vuorikankaana antistaattinen hyvän olon vuorikangas (82% asetaatti ja 18% polyamidi), molemmat kankaita.com: sta.

Kankaan menekki ohjeen mukaan oli 2m, mutta 1,6m riitti mainiosti.

Tämän kaavan olin piirtänyt itselleni Mekkotehdas aikuisille -kirjasta jo muutama vuosi sitten. Jostain syystä malli oli jäänyt käyttämättä, kunnes kangastilauksen kangas yllätti laskeutuvuudellaan (olin ajatellut tätä ihan toiseen tarkoitukseen) ja niinpä tämä malli tuli viimein kokeiluun.

Kirjan ohje oli tosi selkeä ja malli helppo valmistaa. Jos tekisin tämän uudelleen, tekisin ehkä vuoriin vähän vähemmän poimutusta. Nyt päälikankaan laskokset ja vuorin poimutus saa aikaan sen, että maha jää helposti näyttämään pömpöltä. Onneksi vyönauha korjaa tilannetta.

Pääntien poimutukset edessä antaa mukavasti tilaa etumukseen ja hihasaumat on kauniisti piilotettu miehustan ja vuorin väliin niin, että vaate on siisti myös sisäpuolelta.

Joskus jo vuosia sitten kokeilin kankaita.comin sivuja ja jälleen sain iloisesti yllättyä, miten laadukkaita kankaita ja nopeahkolla toimituksella sain. Reilu viikko sitten sain ison toimituksen (kotiovelle, ilman lisäkuluja, tosin myös ilman ennakkoilmoitusta…) ja eilen taas tilasin lisää. Pitäähän elämässä olla jotain mitä odottaa! 😉

Juhlamekko

Onkohan tämä nyt vanhuuden merkki, kun juhlamekko on valmiina jo lähes kuukausi (!!) ennen juhlia? Lähes perinteisesti olen ommellut juhlavatteeni juhlia edeltävänä yönä…

Nyt olin kuitenkin ajoissa Eurokankaassa katselemassa “sillä silmällä” kankaita muutama viikko sitten. Palalaarista löysin pari metriä sini-valko-musta-turkoosia polyesterisatiinia. Kuvio ei ihan täysin ihastuttanut, mutta kankaan värimaailma ja kauniit kukat kannustivat ostamaan. Kankaassa pälyilee säännöllisin välimatkoin pari harakkaa, jotka ei jotenkin sovi mielestäni kuvaan. Ajattelin, että hyvällä asettelulla saan ne vähäiselle huomiolle ja mielestäni tässä onnistuinkin.

Käytin kaavana tätä jo aiemmin hyväksi havaitsemaani mekkokaavaa, tosin pääntien muutin venepääntieksi ja helman laskokset kuosittelin pois, jolloin myös helma hieman leveni alhaalta.

Sain yläkappaleiden kaavat aseteltua “harakattomasti” ja tuohon etukappaleelle sain itse asiassa tosi kivasti osumaan isot kukat ja perhosen.

Tässä vaiheessa muistin (vähän liian myöhään nytkin) ottaa kuvia ompeluvaiheista. Kun ompelee kapeaolkaimisia yläosia, joissa on vetoketju takana, kannattaa etu- ja takakappaleet koota ensin (eli ommella muotosaumat ja -laskokset). Tämän jälkeen ommella olkasaumat ja toistaa edellä mainitut myös vuorikappaleista. Huom! Sivusaumat on tässä vaiheessa ompelematta, kuten kuvassa.

Tämän jälkeen vuori- ja miehustakappaleet oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pääntiet ja kädentiet. Käännä kappaleet oikein päin pujottamalla takakappaleet olkapään kautta, tee aukileikkaukset saumoihin, päällitikkaa nurjalta ja silitä.

Vyötärösauman päälle ompelin 2,5cm leveän tuplasatiininauhan rusetilla. Ajattelin ensin laittaa sen vain irtonaisena, mutta sitten päätin, että pysyy menossa paremmin mukana, kun on ommeltu kiinni.

Helmassa näkyy nämä harakkakaverukset. Onneksi helmassa on leveyttä sen verran, että se jää koko ajan sen verran poimuille, ettei nämä veijarit pahasti pistä silmään.

Nyt vaan ihania juhlia odottamaan! 🙂

Lepotyyny koiralle

Tyynyn mitat: 50*90*15 cm
Tarvikkeet kahdet vanhat farkut, kolme käytöstä poistettua tyynyä ja sisätyynyn päälle pätkä (n.110*60cm) tukevaa puuvillakangasta.

Sisätyynyn ompelin kahdesta suorakankaan muotoisesta palasta ja laitoin niiden väliin kapean kaistaleen.

Päällisen ompelin ensin farkun lahkeista ja kovimpaan käyttöön joutuvat kohdat vahvistin vielä farkkujen “yläosilla”.

Päällikankaassa on niin paljon paksuja saumoja, että halusin päästä mahdollisimman vähällä ompelulla. Tästä johtuen en tehnyt sivukaistaletta, kuten sisätyynyssä, vaan ompelin kulmiin taitteet ja liitin kappaleet toisiinsa sivujen puolestavälistä.

Nyt on onnellinen pieni käyttäjä. Suosikkileikki on herkkupalojen etsiminen tyynyn taskuista. 🙂

 

Syystakki

Kankaat: Kankaita.com ja Eurokangas

Tämän ihanan villakankaan olin ostanut jo joskus vuosia sitten. Jostain syystä en vain saanut aikaiseksi tehdä siitä mitään, ennen kun muutama viikko sitten totesin, että on akuutti syystakin tarve.

Malliksi valikoitui niinikään vuosia sitten hankittu Voguen kaava, jota muokkasin jonkin verran. Leikkuuvaiheessa huomasin, että ison kauluksen takia hihoihin ei jää tarpeeksi kangasta, joten piti keksiä niihin jotain muuta. Eurokankaasta sitten löysin suurinpiirtein haluamani, Napa-keinonahkaa. Se on melko tukevaa, olisin vähän ohuempaa etsinyt, mutta ihan hyvä tälläkin tuli. EK:n valikoimista löysin myös ihanat, isot napit. Ne ovat tosin vain koristeena, takki kiinnitetään isoilla neppareilla.

Keinonahan ompelu on aika kurjaa puuhaa, joten tässä vinkiksi oma tapani saada ompeleet onnistumaan (edes jotenkuten) suoraan.

Koska näin paksuun materiaaliin ei voinut kuvitellakaan tekevänsä muotolaskoksia, leikkasin hihat muotolaskoksen kohdalta poikki ja tein siihen sauman. Kappaleiden yhteen liittämisen jälkeen painoin sauman auki ja laitoin kaavapaperia paininjalan alle.

Näin saa paininjalan luistamaan nihkeälläkin materiaalilla. Ompelun jälkeen irrotellaan sitten paperi varovasti, ettei löystytä tikkejä.

Tässä vielä syyskuva lauantailta. Oli melkoinen myrsky, kun käytiin puistossa ottamassa kuvia. Kovan tuulen takia kuvailut jäi pariin räpsäykseen ja loput takkikuvat otinkin sitten sisällä.

 

Kellohelman leikkuu

Tein itselleni kesäloman alkuun pellavamekon ja tällä kertaa muistin myös kuvata työvaiheita. Kellohelman leikkuussa on muutama juttu, jotka on hyvä muistaa:

Taittele kangas nelinkerroin; sekä pitkittäissuunnassa että poikittaissuunnassa niin, että reunat menevät tasan.

Helman pituuden laskeminen:

1. Mittaa ensin vyötärönympärys.
2. Mittaa haluttu helman pituus; esim. vyötäröltä alaspäin 50 cm.
3. Kaiva esiin ympyrän säteen ja kaaren laskeminen, jos ei muistu ulkoa mieleen. Ainakin Wikipediasta löytyy hyvät ohjeet.
4. Ensimmäinen laskettava on keskeltä leikattava vyötärön pituus. Tämä saadaan ympyrän kehän pituuden kaavasta siten, että asetetaan vyötärön ympärys kehän pituudeksi: (tässä esimerkissä vyötärön ympärys 70 cm)
   2πr=70 –> tästä normaalilla yhtälön ratkaisulla jaetaan 70  2π:llä, jolloin säteeksi (r) saadaan 11,14cm.
5. Muista lisätä saumanvara ennen leikkuuta. Saumanvara lisätään helmaosan vyötärölle niin, että lyhennetään keskiympyrän sädettä saumanvaran verran. Eli sentin saumanvaralla esimerkkiä jatkaen säteen pituudeksi tulee 10,14 cm.
6. Mittaa taitoksen “keskimmäisestä kulmasta” helman pituus:

7. Ensin vyötäröympyrän säde lyhennettynä saumanvaralla, sen jälkeen haluttu helman pituus vyötäröltä alas. Ja jälleen saumanvara (itse jätän kellohelmaan aina korkeintaan sentin saumanvaraa) myös helmaan. (Eli esimerkin mukaan: 10,14 cm sekä 50 cm helmaa, johon lisätään sentin sv helmaan eli 61,14 cm kulmasta eteenpäin.)

8. Piirrä kangasliidulla tai merkitse neuloilla mittaa apuna käyttäen molempien ympyröiden kaaret kangastaitokselle. Merkitse ennen leikkuuta kankaan lankasuunta esim. neuloilla tai harsi langanpätkä näyttämään suoraa lankasuuntaa. Tarvitset tätä, kun leikkaat halkion vetoketjulle.
9. Leikkaa merkitsemistäsi kohdista, saat tasaisen ympyrän, jonka keskeltä on poistettu pieni vyötäröympyrä.
10. Leikkaa suoraan lankasuuntaan merkitsemääsi kohtaan haluamasi pituinen halkio vetoketjua varten.

 

Sitten ehkä kaikkein tärkein juttu kellohelman valmistuksessa, etenkin jos teet sen hyvin ohuesta materiaalista;

Ripusta kangas vyötäröltä nipsuilla kiinnittäen roikkumaan vähintään yön yli. Tämä siksi, että helmakappale yleensä venyy langansuunnan vaihdellessa hieman eri tavalla eri kohdissa helmaa. Siksi kannattaa helma “venyttää” jo ennen ompelua, ettei joudu heti ensimmäisen käytön jälkeen tasailemaan.

Omaan mekkooni tein itse kaavoittaen yläosan venepääntiellä ja vyötärölle leveän, mustan satiininauhan.

Kuvan muistin ottaa vasta, kun olin mekko päällä istunut (ja tanssinut) useita tunteja, joten se ei ole ihan siisteimmillään tässä. Mutta mukavan viileä, kun käänsin yläosan kaitaleilla, enkä laittanut vuoria.

Kankaan tilasin kankaita.com:ista.

Kankaan menekki 2,1m, mekon tarvikkeiden hinta kokonaisuudessaan 27€.

Rusettimekko

Malli: Suuri Käsityö 3/2014, mekko 1
Kangas: Kankaita.comista Classic Dots (100% puuvilla), menekki 2m

Mekossa on vuoritus vyötärölle saakka ja piilovetoketju sivusaumassa. Helma on edestä ja takaa samanlainen, kolme vastalaskosta kummallakin puolella. Vyötäröllä kahdesta palasta koottu rusetti.

Ihan mukava ja helppo malli. Tässä kevään aikana olen pari mallia tehnyt myös Burdan kaavoilla, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu tuttu ja turvallinen SK paremmalta. Burdan kaavat on vähän pitemmille ihmisille tehty, tällainen muumijalkainen suomalainen ei oikein niihin itseään mahduta. Tai sitten pitäisi vaan tehdä se sovitusvaate ensin, kai niihinkin kaavoihin pääsisi tekemällä tutuksi.

Tämä mekko on tehty yksiin vähemmän virallisiin kesäjuhliin. Ne pidetään reilun viikon kuluttua ja tässä vähän ihmettelenkin, että kuinkas se mekko kerrankin on valmis ajoissa?! Yleensä ompelen kiukulla juhlia edeltävänä iltana/yöllä… Tää tarkoittanee sitä, että vaihdan vielä suunnitelmaa ja teen toisen mekon niihin juhliin…? 🙂

Materiaalit tähän mekkoon maksoivat kaikkiaan 15,90€.

True hearts -mekko

Kangas: Cotton true hearts, Kankaita.comista, menekki 1,4m
Malli: SK1/2016

Tilasin alunperin tämän kankaan paitapuseroa varten, mutta koska printtikuvat olivatkin isompia kuin odotin, siitä tulikin sitten mekko. Taas kerran kangasta oli niukemmin kun ohjeessa mainittiin, mutta pienellä sommittelulla sen sai riittämään…

Mekossa ei ole sivusaumaa lainkaan, vaan etusivusauma jatkuu vinosti takakappaleelle. Itse jätin taskut pois, koska kokemuksesta tiedän, ettei ne oikein pue itseäni tuohon lantiolle laitettuna.

Kerrankin muistin ottaa myös kuvia työvaiheista, joten muutama sana myös sovituksesta…

Kuten tästä suttuisesta selfiestä ehkä saa selvää, mekko oli ensimmäisessä sovituksessa ihan liian iso rintojen kohdalta. Olen harteikas, mutta pienirintainen, joten tämä on minulle melkoisen tuttu ongelma… Koska mekko on melko väljä, pystyin tekemään sovitusmuutokset päälläni, enkä käyttänyt nukkea apuna.

Tein mekkoon päälläni toiseen saumaan sisäänotot ja siirsin ne sitten pöydällä myös toiseen etusivusaumaan.

Kavensin tässä pelkästään etukappaletta, koska kokeilin erilaisia kavennuksia nuppineulojen avulla ja tuntui, että pelkästään etukappaletta kaventamalla mekko säilyttää mallinsa parhaiten.

Laitoin taakse rouhean metalliketjun, koska se mielestäni sopii tämän mekon tyyliin.

Mekon materiaalien yhteishinta oli 30,73€.

Kietaisumekko

Kangas: Eurokankaan Tivoli kukka
Menekki: 1,6m (lehden ohjeen mukaan 1,9m)
Malli: Suuri käsityö 2/2014, malli numero 6.

Ihanan helppo ja nopea malli, joka on mukavan “huomaavainen” vatsan ja lantion seudulla. 😉

Lantiolle tulee kauniit laskokset, samoin olkapäille.

Kaulus nousee takaa hieman pystyyn; mekon alavara on tuettu neulospohjaisella tukikankaalla.

Mukava uusi työvaate, sopii vielä väreiltäänkin mainiosti joulun alla valmistuneen kolmiohuivin kanssa.
Olen miettinyt, että pitäisi kirjata ylös itse tekemiini vaatteisiin kuluneiden materiaalien hintoja, joten aloitan sen nyt. Tämän kankaan ostin jo syksyllä ja siinä oli edelleen hintalappu kiinni, joten helppo homma. Jos en laske lankoja ja tukikankaan suikaletta, jotka oli jo valmiina, tuli mekolle hintaa noin 22 €.

Pariin otteeseen olenkin jo maininnut työhuoneestani, joka vihdoin alkaa olla valmiina, tässä siitä pari kuvaa.

Seinät saa toistaiseksi olla valkoisena, pitää vähän fiilistellä, mihin väriin niiden kanssa lopulta päädyn. Nyt on ihanasti pöytätilaa, ok valaistus ja laatikot kaikelle mahdolliselle tarpeelliselle. Mikäli kuvassa olevat kaavat herättävät huomiota, niitten säilytyksestä kirjoittelin täällä.

 

Poppanaliinan kierrätystä

Vähän aikaa sitten Näppituntuman Amria kirjoitteli tehneensä vanhasta poppanaliinasta olkalaukun. Olin jo pitempään miettinyt, mitä tekisin omista kaapissa pyörivistä, parhaat päivänsä nähneistä liinoista. Ensimmäisestä syntyi pannumyssy sekä liina leipäkoriin.

Aluksi hahmottelin kanttinauhan avulla erilaisia raidoitusvaihtoehtoja myssylle. Halusin sijoittaa raidat niin, että molemmista puolista tulisi samanlaiset. Liinan molemmat päät onneksi olivat niin hyväkuntoiset, että sain ne käytettyä hyväksi tässä projektissa.

Siksakkasin myssynmuotoisen kuvion liinan molempiin päihin leikattavan kohdan molemmin puolin. Näin vältyin liinan purkautumiselta, eikä leikkaaminen ollut lainkaan sotkuista. En laittanut myssyyn minkäänlaista vuoria, sillä niin kulunut kuin liina keskeltä olikin, poppana oli tiivistä ja tukevaa päädyistä, joten eristää lämmön kyllä mainiosti ihan pelkiltäänkin.

Lopuksi ompelin myssynpuoliskot yhteen puuvillaisella kanttinauhalla. Liinasta yli jääneestä siististä palasta tein vielä leipäkoriin liinan. Nyt on nätti setti aamiaispöytään! 🙂

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Muutama vuosi sitten sain ihanan tilauksen; sain suunnitella ja ommella puvun Itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan.
Juttu tuosta puvusta on luettavissa täällä. Tänä syksynä juuri muuttokiireiden rauhoituttua tämä samainen asiakas otti uudelleen yhteyttä kysellen, voisiko tätä pukua “hieman entrata” tämän vuoden juhlissa käytettäväksi.

Puvun tilaajan luvalla sain laittaa näitä kuvia tänne jo etukäteen.

Tässä puku alkuperäisen yläosansa kanssa:

Alunperinhän pukuun teimme olkaimettoman silkkisen puvun ja tyllipohjaisesta helmi- ja paljettikirjaillusta pitsistä boleron. Jo silloin puhuimme, että pukua voisi myöhemmin uudistaa niin halutessaan.

Nyt siis oli tämän uudistamisen aika!

Pukuun tehtiin pieniä mittamuutoksia ja kiinteä yläosa tyllipohjaisesta, jälleen mm. helmin ja paljetein kirjaillusta pitsistä. Muotoilin yläosan asiakkaan päällä, koska sopivaa nukkea ei sovitusta varten ollut saatavilla. Kahdella sovituskerralla kuitenkin selvittiin. Muutaman viikon ajan kotona lattiat lainehtivat pienistä helmistä, mutta olipa ihanaa pitkästä aikaa päästä näpertämään jotain pikkutarkkaa työtä!

Pukuun tuli siis pienet “hihat” sekä taakse kolme helmiäisnappia vetoketjun yläpuolelle.

Tein myös pienen laukun puvun kanssa samoista materiaaleista:

Valitettavasti kuvauksen kanssa oli taasen haasteita; puku on pienempi kuin sovitusnukke, jonka päälle sitä yritin asetella. Myöskin valokuvausajankohta pilkkopimeänä vuodenaikana toi oman ongelmansa. Ehkä näistä kuitenkin saa kuvan, millaisesta puvusta on kyse tänä vuonna. Puvun helma ja pieni laahus säilyivät alkuperäisinä, niihin ei koskettu. Nyt silmä tarkkana kättelyjonossa. 🙂

Sekä alkuperäisen puvun materiaalit että uudistuksessa käytetty helmipitsi on hankittu Villisilkistä Yrjönkadulta.

 

Eläimellistä menoa

Malli: Suuri Käsityö 9/2014
Materiaali: Seepra neulos (65% puuvilla, 35% polyesteri) Eurokankaasta, menekki tasan yksi metri

Olipas helppo ja nopea malli! Kerrankin sellainen malli, mihin EI tarvita kaksoisneulaa, vaan saa surautella saumurilla koko vaatteen valmiiksi asti. Itsellänihän ei tuota kaksoisneulamahdollisuutta omalla koneella ole, joten sitä tarvitsevat mallit vaativat aina käyntiä äidin koneella.

Tämä tuli siis hurauteltua valmiiksi eilen. Syksy lähestyy ja työvaatteita pitää vähitellen alkaa haalimaan… Tämä on on mukavan rento, kuitenkin paksuhkoa neulosta joten myös lämmin materiaali. Isona pintana sen verran levottoman näköinen, että muut vaatteet on syytä pitää yksivärisenä… 🙂

Kaavalla on siis etu ja takakappale (keskellä takana on sauma, jotta takakappale istuisi paremmin, ei siis taitteelta) sekä kädentienkaitaleet. Vaatteen reunus on leikattu ja ommeltu yhtenäiseksi suorista kaitaleista, jotka ennen kiinnitystä kannattaa vielä tarkistusmitata. Itse tein vaatteen kymmenisen senttiä lyhyempänä kuin kaavassa.

Koska tämä neulos on peräti 160 cm leveää, mallin sai yhdestä pituudesta.

Lempikäsityö-haaste

Kätsän käsistä -blogista alkunsa saanut haaste haastaa kertomaan omasta suosikkikäsityöstä. Omalla kohdalla tätä ei tarvinnut kauaa miettiä; sehän on tietenkin oma hääpukuni!

Mieheni kosi aikoinaan uudenvuoden aattona ja päätimme pitää häät jo samana keväänä. Juhlavalmisteluihin ja puvun tekoon oli siis aikaa vain reilut neljä kuukautta. Olin toki jo aiemminkin miettinyt, millaisen puvun aikanaan haluaisin, mutta kun sen tekemisen aika koitti, vaikuttikin tehtävä hankalalta. Kävin jopa kaasojeni kanssa yhdessä hääpukuliikkeessä kokeilemassa muutamaa mallia, jotta sain vähän varmuutta ajatuksiini. Tässä kuvia ompeluhuoneestani:

Lopulta tuhosin erilaisissa protoversioissa paljon, PALJON lakanakangasta, ennenkuin eräänä iltana saumat ja laahukset asettuivat haluamiini suuntiin ja mittoihin.

Alunperin tarkoituksenani oli laittaa puvun yläosaan myös pitsi, mutta lopulta en raaskinutkaan peittää kauniisti hohtavaa silkkiä ja pitsi sai jäädä kauppaan. Pääntie jäi siis avarammaksi kuin oli tarkoitettu (pitsin piti tulla pääntieltä silkin yli ihoa vasten), mutta kun liivit kiinnitti pienillä neppareilla pukuun, ei liivitkään tunkeneet näkyviin ja avarasta pääntiestä tuli kauniin mallinen sekä edestä että takaa. Ompelin puvun vuoriin kujan vanteelle, sen lisäksi vuorin ja päällisen väliin tuli muutama kerros tylliä, jotta leveä helma laskeutuu kauniisti.

Materiaalina puvussa on Villisilkistä löydetty duchesse silkki, johon on pääntielle ja laahukseen ommeltu helmikoristeista pitsiä, joita varastoistani löytyi vanhan ompelutyön jäljiltä paloja. Selässä on helminapit joustavalla “silmu”napituksella peittämässä vetoketjua.

Puvun laahuksessa oli rannelenkki, josta sain sen napattua käteeni kirkon ovella, loppuillaksi laahus kiinnitettii nappiin takasaumaan.

Olipa muuten hankala koittaa löytää kuvia, joissa olisin hääpäivänä yksin ja puku kunnolla näkyvissä. Taisi unohtua ottaa kaikessa häähumussa… Ja jälkeenpäinhän on turha enää kuvitella pukuun mahtuvansa uusia kuvia varten! 😀 Pahoitteluni siis heikosta kuvien laadusta, idea varmaan kuitenkin tuli selville. 🙂

Vinkkinä muuten seuraava; jos tuntuu että silmunapitus on hankala napittaa, kannattaa ottaa avuksi pieni virkkuukoukku! Vedät vetoketjua vähän kerrallaan kiinni ja kiinnität lenkkejä sitä mukaa, hitaasti hyvä tulee…

Tämä ompelutyöni on siis varmasti pitkäaikaisin, haastavin — ja rakkain tekemäni työ. Puvusta tuli (ainakin suurinpiirtein) juuri sellainen kun halusin ja tunsin oloni hääpäivänä tosi kauniiksi. Pukua tehdessä sain purkaa sen ompeleihin häihin liittyvää jännitystä ja stressiä (molempia todellakin riitti!) Puku on edelleen tallella, tosin enää se ei mahdu päälle. Pitääkin varmaan ottaa seuraavaan hääpäivään mennessä haasteeksi pudottaa painoa sen verran, että voin jälleen vetää vetoketjunkin puvusta kiinni!

Oh Joy!

Materiaali: Eurokankaan “Joy”, 55% pellava 45% viskoosi sekä musta kangas 100% pellava oman varaston kätköistä.
Kankaan menekki: 1,3 m (värillinen) 1,0 m musta
Tämä EK:n kangas suorastaan hyppäsi silmille alkukesästä kangaspöydältä, joten pakkohan sitä oli ostaa! Ihanan värikäs ja kaunis kangas, sopii mainiosti tällaiseen leveähelmaiseen mekkoon, isot kuviot pääsevät hyvin esiin siinä.

Malli oli Suuri Käsityö -lehden numerosta 7/2014. Samasta lehdestä tein jo viime kesänä pari vaatetta; eläinkuosisen mekon  sekä puuvillamekon Paola Suhosen mallilla. Tämä mekko on malli nro 4. Lehden ohjeessa oli haettu meksikolaistyyliä vaatteeseen lisäämällä mm. koristenauhaa helmaan, mutta itse tein vähän pelkistetymmän version.

Tein mekon ilman vuoria. Sekä hiha että helmakaistale ovat kaksinkertaiset, jolloin kummankaan reunaan ei tule saumaa päällepäin näkyviin. Varsinkin helman kaksinkertaisuus on hauska; helmasta tuli siten tarpeeksi raskas, jotta se  laskeutuu kauniisti.

Nyt vielä kun tulisi niitä lämpimiä mekkokelejä tälle kesälle! 🙂

 

Pellavaa ja pitsiä

Mekon materiaali: 100% pellava. Pitsin on mummo joskus aikoinaan nyplännyt, niiden lankojen materiaalista ei ole harmaintakaan aavistusta. En myöskään tiedä, oliko pitsi jotain tiettyä tarkoitusta varten aikanaan valmistettu. Näitä käsinnyplättyjä aarteita päätyi minulle mummulan tyhjennyksen yhteydessä vuosia sitten. Nyt vihdoin löysin ensimmäiselle pätkälle sopivan käyttökohteen.
Mekon malli on itse piirretty; mahdollisimman yksinkertainen, jopa ilman rintamuotolaskoksia tehty.

Tänä kesänä ei valitettavasti olla vielä päästy nauttimaan helteistä, mutta eiköhän niitäkin vielä tule! Itse otin kerrankin etumatkaa vaatevarusteluun ja tein hellemekon jo viileällä kelillä. Mekon ideana oli olla mahdollisimman väljä, jotta tuntuu kuumalla viileältä päällä, eikä ehkä rypistykään ihan niin kovin.

Pääntielle ompelin käsin mummun nypläämän pitsin koristeeksi; tämä pukuhan ei nyt juuri muita koristeita kaipaa!

  

Takana mekossa on halkio pääntiellä pukemista helpottamassa. Kiinnitys hakasella.

 

Aikamoinen telttahan tuo on, mutta veikkaan, että eipä ainakaan hiosta helteellä! 🙂

Paitamekko

Malli: Suuri Käsityölehti, 8/2014, malli numero 7.

Kangas: Hurricane Eurokankaasta. 100% Polyesteri

Kankaan menekki: Ohjeen mukaan 1,7 metriä, mutta tarkasti leikaten sain 1,3m palan riittämään.

Mekkoa voi pitää joko niin, että sitoo vyön vyötärölle, tai että kiristää vyöllä taakse solmien mekon kiinni. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että olipas vaikea kuvata tätä; tuntui että missä tahansa kuvakulmassa varjon kanssa tuli mallille parikymmentä lisäkiloa! 😉 Onneksi kelit lämpenee, niin pääsee vähitellen ulos kuvaamaan.)

Yksityiskohtia mekosta. Hihoissa on kaksinkerroin taitetut kaitaleet hihansuissa (ei kuminauhaa – ei jousta). Pääntie on tehty kaitaleen avulla. Vyölenkit tein satiininauhasta.

Tässä muuten vinkki, jos haluat “personoida” vaatteita; tilasin logolappuja Label yourself -sivuilta. Nopea toimitus ja hyvä palvelu! 🙂  (ja onhan se kiva, jos vaikka lahjaksi tekee vaatteen, niin siihen saa ommella oman pienen merkkinsä.)

Sama kaava, kaksi erityylistä mekkoa

Kaava on Suuren Käsityölehden numerosta 9/2014, malli nro 1, Janina Fryn suunnittelema mekko. Mustasta tuli paljon “formaalimpi”, siisti työvaate tai ehkä jopa pikkumusta ei-niin-juhlavaan iltamenoon. Kirjavasta mekosta tuli taas ilmavan helman ansiosta kevyt ja kirjavan kuosin ansiosta helppo yhdistellä moniin väreihin.

Alunperin oli tarkoitus tehdä tästä ainoastaan musta versio. Kun sitten verkkokaupasta puseroon tilaamani kangas olikin aivan liian ohut (läpinäkyvä) ja toinen verkko-ostos taas collegetakkiin liian ohut, päädyin yhdistämään nämä kaksi virheostosta. Onneksi niistä sai yhdessä kursittua oikein kivannäköisen lopputuloksen! 🙂

Mustan mekon materiaali on mustaa collegea, tilattu Kangaskapinasta. Tosi napakkaa ja kivan tuntuista. Toisen mekon materiaalit on Kankaita.comista.

Kun yhdistää kahta kangasta kannattaa pitää pari juttua mielessä; aina, AINA pitää kutistaa kankaat ensin (tietenkin joka tapauksessa kankaat kannattaa kutistaa, mutta tässä tapauksessa se on erityisen tärkeää, sillä vaate on auttamatta pilalla, jos kankaat kutistuvat kovinkin eri mittoihin valmiissa vaatteessa). Tämän lisäksi päälle tulevaan kankaaseen kannattaa jättää vähän “väljyyttä”, jottei päälimmäinen kangas kiristä vaatteen ollessa päällä. Ihan muutama milli per vaatteen osa riittää.

Itse tein tässä niin, että huolittelin saumurilla kaikki yläosan kappaleet “kaksikerroksisiksi”, jolloin niitten kokoaminen vaatteeksi oli helpompaa, kun kerrokset eivät enää irtoilleet toisistaan. Hameosan ompelin päälli- ja alakerroksen erillisinä, jotta helma on mahdollisimman kevyt.

Tämä malli oli melko helppo toteuttaa, ainoan ongelman toi tuo vetoketju. Laitoin molempiin mekkoihin piilovetoketjun. Sehän on kaikkein huomaamattomin vetoketju kevyessä vaatteessa, mutta tuo aina pientä haastetta, jos sen joutuu kiinnittämään poikkisauman yli, kuten tässä. Mustassa mekossa piiloketju toimii mainiosti, mutta tuossa toisessa saatan vielä vaihtaa tavalliseen leninkiketjuun, tuo ohut päällikangas kun tuppaa menemään piiloketjunväliin…

 

Hopea ei ole häpeä – Juhlapukukilpailun tulokset

Tänään se vihdoin ratkesi! (vai kannattaako tuota sanaa käyttää, kun ompelemisesta ja itsetehdyistä vaatteista puhutaan?!) No mutta – Kangaskapinan Juhlapukukilpailun tulokset ovat täällä!

Minun tekemäni puku sijoittui hienosti toiseksi, kiitos kaikille äänestäjille! 🙂

Voittajaksi tuli omakin suosikkini Rhia the Evil Dressmaker upealla puvullaan. Paljon onnea voittajalle!

Kiitos verkkokauppa Kangaskapinalle hauskasta kisasta, mukavasti piristi ankeaa tammikuuta. 🙂