Mekkotehtaan Lilja

Kankaat: paitapuserokangas ruusut, (100%pes) ja vuorikankaana antistaattinen hyvän olon vuorikangas (82% asetaatti ja 18% polyamidi), molemmat kankaita.com: sta.

Kankaan menekki ohjeen mukaan oli 2m, mutta 1,6m riitti mainiosti.

Tämän kaavan olin piirtänyt itselleni Mekkotehdas aikuisille -kirjasta jo muutama vuosi sitten. Jostain syystä malli oli jäänyt käyttämättä, kunnes kangastilauksen kangas yllätti laskeutuvuudellaan (olin ajatellut tätä ihan toiseen tarkoitukseen) ja niinpä tämä malli tuli viimein kokeiluun.

Kirjan ohje oli tosi selkeä ja malli helppo valmistaa. Jos tekisin tämän uudelleen, tekisin ehkä vuoriin vähän vähemmän poimutusta. Nyt päälikankaan laskokset ja vuorin poimutus saa aikaan sen, että maha jää helposti näyttämään pömpöltä. Onneksi vyönauha korjaa tilannetta.

Pääntien poimutukset edessä antaa mukavasti tilaa etumukseen ja hihasaumat on kauniisti piilotettu miehustan ja vuorin väliin niin, että vaate on siisti myös sisäpuolelta.

Joskus jo vuosia sitten kokeilin kankaita.comin sivuja ja jälleen sain iloisesti yllättyä, miten laadukkaita kankaita ja nopeahkolla toimituksella sain. Reilu viikko sitten sain ison toimituksen (kotiovelle, ilman lisäkuluja, tosin myös ilman ennakkoilmoitusta…) ja eilen taas tilasin lisää. Pitäähän elämässä olla jotain mitä odottaa! 😉

Juhlamekko

Onkohan tämä nyt vanhuuden merkki, kun juhlamekko on valmiina jo lähes kuukausi (!!) ennen juhlia? Lähes perinteisesti olen ommellut juhlavatteeni juhlia edeltävänä yönä…

Nyt olin kuitenkin ajoissa Eurokankaassa katselemassa “sillä silmällä” kankaita muutama viikko sitten. Palalaarista löysin pari metriä sini-valko-musta-turkoosia polyesterisatiinia. Kuvio ei ihan täysin ihastuttanut, mutta kankaan värimaailma ja kauniit kukat kannustivat ostamaan. Kankaassa pälyilee säännöllisin välimatkoin pari harakkaa, jotka ei jotenkin sovi mielestäni kuvaan. Ajattelin, että hyvällä asettelulla saan ne vähäiselle huomiolle ja mielestäni tässä onnistuinkin.

Käytin kaavana tätä jo aiemmin hyväksi havaitsemaani mekkokaavaa, tosin pääntien muutin venepääntieksi ja helman laskokset kuosittelin pois, jolloin myös helma hieman leveni alhaalta.

Sain yläkappaleiden kaavat aseteltua “harakattomasti” ja tuohon etukappaleelle sain itse asiassa tosi kivasti osumaan isot kukat ja perhosen.

Tässä vaiheessa muistin (vähän liian myöhään nytkin) ottaa kuvia ompeluvaiheista. Kun ompelee kapeaolkaimisia yläosia, joissa on vetoketju takana, kannattaa etu- ja takakappaleet koota ensin (eli ommella muotosaumat ja -laskokset). Tämän jälkeen ommella olkasaumat ja toistaa edellä mainitut myös vuorikappaleista. Huom! Sivusaumat on tässä vaiheessa ompelematta, kuten kuvassa.

Tämän jälkeen vuori- ja miehustakappaleet oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pääntiet ja kädentiet. Käännä kappaleet oikein päin pujottamalla takakappaleet olkapään kautta, tee aukileikkaukset saumoihin, päällitikkaa nurjalta ja silitä.

Vyötärösauman päälle ompelin 2,5cm leveän tuplasatiininauhan rusetilla. Ajattelin ensin laittaa sen vain irtonaisena, mutta sitten päätin, että pysyy menossa paremmin mukana, kun on ommeltu kiinni.

Helmassa näkyy nämä harakkakaverukset. Onneksi helmassa on leveyttä sen verran, että se jää koko ajan sen verran poimuille, ettei nämä veijarit pahasti pistä silmään.

Nyt vaan ihania juhlia odottamaan! 🙂

Kellohelman leikkuu

Tein itselleni kesäloman alkuun pellavamekon ja tällä kertaa muistin myös kuvata työvaiheita. Kellohelman leikkuussa on muutama juttu, jotka on hyvä muistaa:

Taittele kangas nelinkerroin; sekä pitkittäissuunnassa että poikittaissuunnassa niin, että reunat menevät tasan.

Helman pituuden laskeminen:

1. Mittaa ensin vyötärönympärys.
2. Mittaa haluttu helman pituus; esim. vyötäröltä alaspäin 50 cm.
3. Kaiva esiin ympyrän säteen ja kaaren laskeminen, jos ei muistu ulkoa mieleen. Ainakin Wikipediasta löytyy hyvät ohjeet.
4. Ensimmäinen laskettava on keskeltä leikattava vyötärön pituus. Tämä saadaan ympyrän kehän pituuden kaavasta siten, että asetetaan vyötärön ympärys kehän pituudeksi: (tässä esimerkissä vyötärön ympärys 70 cm)
   2πr=70 –> tästä normaalilla yhtälön ratkaisulla jaetaan 70  2π:llä, jolloin säteeksi (r) saadaan 11,14cm.
5. Muista lisätä saumanvara ennen leikkuuta. Saumanvara lisätään helmaosan vyötärölle niin, että lyhennetään keskiympyrän sädettä saumanvaran verran. Eli sentin saumanvaralla esimerkkiä jatkaen säteen pituudeksi tulee 10,14 cm.
6. Mittaa taitoksen “keskimmäisestä kulmasta” helman pituus:

7. Ensin vyötäröympyrän säde lyhennettynä saumanvaralla, sen jälkeen haluttu helman pituus vyötäröltä alas. Ja jälleen saumanvara (itse jätän kellohelmaan aina korkeintaan sentin saumanvaraa) myös helmaan. (Eli esimerkin mukaan: 10,14 cm sekä 50 cm helmaa, johon lisätään sentin sv helmaan eli 61,14 cm kulmasta eteenpäin.)

8. Piirrä kangasliidulla tai merkitse neuloilla mittaa apuna käyttäen molempien ympyröiden kaaret kangastaitokselle. Merkitse ennen leikkuuta kankaan lankasuunta esim. neuloilla tai harsi langanpätkä näyttämään suoraa lankasuuntaa. Tarvitset tätä, kun leikkaat halkion vetoketjulle.
9. Leikkaa merkitsemistäsi kohdista, saat tasaisen ympyrän, jonka keskeltä on poistettu pieni vyötäröympyrä.
10. Leikkaa suoraan lankasuuntaan merkitsemääsi kohtaan haluamasi pituinen halkio vetoketjua varten.

 

Sitten ehkä kaikkein tärkein juttu kellohelman valmistuksessa, etenkin jos teet sen hyvin ohuesta materiaalista;

Ripusta kangas vyötäröltä nipsuilla kiinnittäen roikkumaan vähintään yön yli. Tämä siksi, että helmakappale yleensä venyy langansuunnan vaihdellessa hieman eri tavalla eri kohdissa helmaa. Siksi kannattaa helma “venyttää” jo ennen ompelua, ettei joudu heti ensimmäisen käytön jälkeen tasailemaan.

Omaan mekkooni tein itse kaavoittaen yläosan venepääntiellä ja vyötärölle leveän, mustan satiininauhan.

Kuvan muistin ottaa vasta, kun olin mekko päällä istunut (ja tanssinut) useita tunteja, joten se ei ole ihan siisteimmillään tässä. Mutta mukavan viileä, kun käänsin yläosan kaitaleilla, enkä laittanut vuoria.

Kankaan tilasin kankaita.com:ista.

Kankaan menekki 2,1m, mekon tarvikkeiden hinta kokonaisuudessaan 27€.

Rusettimekko

Malli: Suuri Käsityö 3/2014, mekko 1
Kangas: Kankaita.comista Classic Dots (100% puuvilla), menekki 2m

Mekossa on vuoritus vyötärölle saakka ja piilovetoketju sivusaumassa. Helma on edestä ja takaa samanlainen, kolme vastalaskosta kummallakin puolella. Vyötäröllä kahdesta palasta koottu rusetti.

Ihan mukava ja helppo malli. Tässä kevään aikana olen pari mallia tehnyt myös Burdan kaavoilla, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu tuttu ja turvallinen SK paremmalta. Burdan kaavat on vähän pitemmille ihmisille tehty, tällainen muumijalkainen suomalainen ei oikein niihin itseään mahduta. Tai sitten pitäisi vaan tehdä se sovitusvaate ensin, kai niihinkin kaavoihin pääsisi tekemällä tutuksi.

Tämä mekko on tehty yksiin vähemmän virallisiin kesäjuhliin. Ne pidetään reilun viikon kuluttua ja tässä vähän ihmettelenkin, että kuinkas se mekko kerrankin on valmis ajoissa?! Yleensä ompelen kiukulla juhlia edeltävänä iltana/yöllä… Tää tarkoittanee sitä, että vaihdan vielä suunnitelmaa ja teen toisen mekon niihin juhliin…? 🙂

Materiaalit tähän mekkoon maksoivat kaikkiaan 15,90€.

True hearts -mekko

Kangas: Cotton true hearts, Kankaita.comista, menekki 1,4m
Malli: SK1/2016

Tilasin alunperin tämän kankaan paitapuseroa varten, mutta koska printtikuvat olivatkin isompia kuin odotin, siitä tulikin sitten mekko. Taas kerran kangasta oli niukemmin kun ohjeessa mainittiin, mutta pienellä sommittelulla sen sai riittämään…

Mekossa ei ole sivusaumaa lainkaan, vaan etusivusauma jatkuu vinosti takakappaleelle. Itse jätin taskut pois, koska kokemuksesta tiedän, ettei ne oikein pue itseäni tuohon lantiolle laitettuna.

Kerrankin muistin ottaa myös kuvia työvaiheista, joten muutama sana myös sovituksesta…

Kuten tästä suttuisesta selfiestä ehkä saa selvää, mekko oli ensimmäisessä sovituksessa ihan liian iso rintojen kohdalta. Olen harteikas, mutta pienirintainen, joten tämä on minulle melkoisen tuttu ongelma… Koska mekko on melko väljä, pystyin tekemään sovitusmuutokset päälläni, enkä käyttänyt nukkea apuna.

Tein mekkoon päälläni toiseen saumaan sisäänotot ja siirsin ne sitten pöydällä myös toiseen etusivusaumaan.

Kavensin tässä pelkästään etukappaletta, koska kokeilin erilaisia kavennuksia nuppineulojen avulla ja tuntui, että pelkästään etukappaletta kaventamalla mekko säilyttää mallinsa parhaiten.

Laitoin taakse rouhean metalliketjun, koska se mielestäni sopii tämän mekon tyyliin.

Mekon materiaalien yhteishinta oli 30,73€.

Kietaisumekko

Kangas: Eurokankaan Tivoli kukka
Menekki: 1,6m (lehden ohjeen mukaan 1,9m)
Malli: Suuri käsityö 2/2014, malli numero 6.

Ihanan helppo ja nopea malli, joka on mukavan “huomaavainen” vatsan ja lantion seudulla. 😉

Lantiolle tulee kauniit laskokset, samoin olkapäille.

Kaulus nousee takaa hieman pystyyn; mekon alavara on tuettu neulospohjaisella tukikankaalla.

Mukava uusi työvaate, sopii vielä väreiltäänkin mainiosti joulun alla valmistuneen kolmiohuivin kanssa.
Olen miettinyt, että pitäisi kirjata ylös itse tekemiini vaatteisiin kuluneiden materiaalien hintoja, joten aloitan sen nyt. Tämän kankaan ostin jo syksyllä ja siinä oli edelleen hintalappu kiinni, joten helppo homma. Jos en laske lankoja ja tukikankaan suikaletta, jotka oli jo valmiina, tuli mekolle hintaa noin 22 €.

Pariin otteeseen olenkin jo maininnut työhuoneestani, joka vihdoin alkaa olla valmiina, tässä siitä pari kuvaa.

Seinät saa toistaiseksi olla valkoisena, pitää vähän fiilistellä, mihin väriin niiden kanssa lopulta päädyn. Nyt on ihanasti pöytätilaa, ok valaistus ja laatikot kaikelle mahdolliselle tarpeelliselle. Mikäli kuvassa olevat kaavat herättävät huomiota, niitten säilytyksestä kirjoittelin täällä.

 

Oh Joy!

Materiaali: Eurokankaan “Joy”, 55% pellava 45% viskoosi sekä musta kangas 100% pellava oman varaston kätköistä.
Kankaan menekki: 1,3 m (värillinen) 1,0 m musta
Tämä EK:n kangas suorastaan hyppäsi silmille alkukesästä kangaspöydältä, joten pakkohan sitä oli ostaa! Ihanan värikäs ja kaunis kangas, sopii mainiosti tällaiseen leveähelmaiseen mekkoon, isot kuviot pääsevät hyvin esiin siinä.

Malli oli Suuri Käsityö -lehden numerosta 7/2014. Samasta lehdestä tein jo viime kesänä pari vaatetta; eläinkuosisen mekon  sekä puuvillamekon Paola Suhosen mallilla. Tämä mekko on malli nro 4. Lehden ohjeessa oli haettu meksikolaistyyliä vaatteeseen lisäämällä mm. koristenauhaa helmaan, mutta itse tein vähän pelkistetymmän version.

Tein mekon ilman vuoria. Sekä hiha että helmakaistale ovat kaksinkertaiset, jolloin kummankaan reunaan ei tule saumaa päällepäin näkyviin. Varsinkin helman kaksinkertaisuus on hauska; helmasta tuli siten tarpeeksi raskas, jotta se  laskeutuu kauniisti.

Nyt vielä kun tulisi niitä lämpimiä mekkokelejä tälle kesälle! 🙂

 

Pellavaa ja pitsiä

Mekon materiaali: 100% pellava. Pitsin on mummo joskus aikoinaan nyplännyt, niiden lankojen materiaalista ei ole harmaintakaan aavistusta. En myöskään tiedä, oliko pitsi jotain tiettyä tarkoitusta varten aikanaan valmistettu. Näitä käsinnyplättyjä aarteita päätyi minulle mummulan tyhjennyksen yhteydessä vuosia sitten. Nyt vihdoin löysin ensimmäiselle pätkälle sopivan käyttökohteen.
Mekon malli on itse piirretty; mahdollisimman yksinkertainen, jopa ilman rintamuotolaskoksia tehty.

Tänä kesänä ei valitettavasti olla vielä päästy nauttimaan helteistä, mutta eiköhän niitäkin vielä tule! Itse otin kerrankin etumatkaa vaatevarusteluun ja tein hellemekon jo viileällä kelillä. Mekon ideana oli olla mahdollisimman väljä, jotta tuntuu kuumalla viileältä päällä, eikä ehkä rypistykään ihan niin kovin.

Pääntielle ompelin käsin mummun nypläämän pitsin koristeeksi; tämä pukuhan ei nyt juuri muita koristeita kaipaa!

  

Takana mekossa on halkio pääntiellä pukemista helpottamassa. Kiinnitys hakasella.

 

Aikamoinen telttahan tuo on, mutta veikkaan, että eipä ainakaan hiosta helteellä! 🙂

Paitamekko

Malli: Suuri Käsityölehti, 8/2014, malli numero 7.

Kangas: Hurricane Eurokankaasta. 100% Polyesteri

Kankaan menekki: Ohjeen mukaan 1,7 metriä, mutta tarkasti leikaten sain 1,3m palan riittämään.

Mekkoa voi pitää joko niin, että sitoo vyön vyötärölle, tai että kiristää vyöllä taakse solmien mekon kiinni. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, että olipas vaikea kuvata tätä; tuntui että missä tahansa kuvakulmassa varjon kanssa tuli mallille parikymmentä lisäkiloa! 😉 Onneksi kelit lämpenee, niin pääsee vähitellen ulos kuvaamaan.)

Yksityiskohtia mekosta. Hihoissa on kaksinkerroin taitetut kaitaleet hihansuissa (ei kuminauhaa – ei jousta). Pääntie on tehty kaitaleen avulla. Vyölenkit tein satiininauhasta.

Tässä muuten vinkki, jos haluat “personoida” vaatteita; tilasin logolappuja Label yourself -sivuilta. Nopea toimitus ja hyvä palvelu! 🙂  (ja onhan se kiva, jos vaikka lahjaksi tekee vaatteen, niin siihen saa ommella oman pienen merkkinsä.)

Sama kaava, kaksi erityylistä mekkoa

Kaava on Suuren Käsityölehden numerosta 9/2014, malli nro 1, Janina Fryn suunnittelema mekko. Mustasta tuli paljon “formaalimpi”, siisti työvaate tai ehkä jopa pikkumusta ei-niin-juhlavaan iltamenoon. Kirjavasta mekosta tuli taas ilmavan helman ansiosta kevyt ja kirjavan kuosin ansiosta helppo yhdistellä moniin väreihin.

Alunperin oli tarkoitus tehdä tästä ainoastaan musta versio. Kun sitten verkkokaupasta puseroon tilaamani kangas olikin aivan liian ohut (läpinäkyvä) ja toinen verkko-ostos taas collegetakkiin liian ohut, päädyin yhdistämään nämä kaksi virheostosta. Onneksi niistä sai yhdessä kursittua oikein kivannäköisen lopputuloksen! 🙂

Mustan mekon materiaali on mustaa collegea, tilattu Kangaskapinasta. Tosi napakkaa ja kivan tuntuista. Toisen mekon materiaalit on Kankaita.comista.

Kun yhdistää kahta kangasta kannattaa pitää pari juttua mielessä; aina, AINA pitää kutistaa kankaat ensin (tietenkin joka tapauksessa kankaat kannattaa kutistaa, mutta tässä tapauksessa se on erityisen tärkeää, sillä vaate on auttamatta pilalla, jos kankaat kutistuvat kovinkin eri mittoihin valmiissa vaatteessa). Tämän lisäksi päälle tulevaan kankaaseen kannattaa jättää vähän “väljyyttä”, jottei päälimmäinen kangas kiristä vaatteen ollessa päällä. Ihan muutama milli per vaatteen osa riittää.

Itse tein tässä niin, että huolittelin saumurilla kaikki yläosan kappaleet “kaksikerroksisiksi”, jolloin niitten kokoaminen vaatteeksi oli helpompaa, kun kerrokset eivät enää irtoilleet toisistaan. Hameosan ompelin päälli- ja alakerroksen erillisinä, jotta helma on mahdollisimman kevyt.

Tämä malli oli melko helppo toteuttaa, ainoan ongelman toi tuo vetoketju. Laitoin molempiin mekkoihin piilovetoketjun. Sehän on kaikkein huomaamattomin vetoketju kevyessä vaatteessa, mutta tuo aina pientä haastetta, jos sen joutuu kiinnittämään poikkisauman yli, kuten tässä. Mustassa mekossa piiloketju toimii mainiosti, mutta tuossa toisessa saatan vielä vaihtaa tavalliseen leninkiketjuun, tuo ohut päällikangas kun tuppaa menemään piiloketjunväliin…

 

Mekko samettijerseystä

Malli on Suuresta Käsityölehdestä, numerosta 1/2010.

Kankaan olen tilannut Kankaita.comista.

Materiaali on siis jersey, jossa on samettinen kohokuvio. Tosi juhlava itse asiassa, kaupan kuvien perusteella en ihan tällaista odottanut. Väri on musta, ja valokuvaaminen sisätiloissa tähän vuodenaikaan lievästi sanottuna hankalaa. 🙂

Mallissa ihastuin alunperin tuohon hauskaan piippukaulukseen.

Mallia voi käyttää joko kauniin rusettivyön kanssa tai vähän arkisemmin ilman sitä.

Tässä vielä lehden kansi ja piirroskuva mekosta. Hiha on hauska ns. kimonohiha. Tosi helppo ommella; suora sauma, ei sen kummempia hihan istuttamisia. 🙂

Syksyä ilmassa

Kai se on tunnustettava, että pitkä, ihana kesä on ohi. Ilmassa on selvästi syksyn tuntua ja ulkona alkaa lehdet kellertää ja punertaa.
Tilasin kuukausi sitten kankaita.comin alesta vinon pinon kankaita syksyn työvaatetarvetta silmällä pitäen.

Tänään sain sitten ensimmäiset surauteltua valmiiksi, joten tässä näitä olisi. 🙂
Ensimmäinen on itse asiassa ihan sama malli, jonka tein vähän aikaa sitten toisesta kankaasta. Olin itse asiassa kangasta tilatessani suunnitellut tekeväni tästä puseron, mutta koska kangas olikin yllättävän paksua, tuli siitä sittenkin mekko.

Malli on Suuresta Käsityölehdestä 3/2014 ja kangas siis kankaita.comista.

Puseron tein sitten kangasta tilatessa mielessäni olleen mallin mukaan SK 1/2010 lehdessä olleella mallilla.

Sen verran poikkesin lehden ohjeesta, että vaikka leikkuuohjeessa kehotetaan leikkaamaan näin:

niin tein silti olalle sauman pääntiestä hihansuuhun, koska muuten raidat olisivat menneet eri järjestykseen etu- ja takakappaleilla. Eli leikkasin puolikkaat peräkkäin ja toista kappaletta leikatessa vähän tarkentelin neuloilla, että sain raidat pysymään kohdillaan.

Nyt on raidat nätisti kohdillaan sekä hihoissa että sivusaumoissa. 🙂

On kyllä muuten pakko taas kerran kehua tuota kankaita.comin toimitusta! Ensimmäisestä tilauksestani kirjoitin täällä.  Tein tilauksen torstaina, niin kankaat saapuivat kotiin toimitettuina tiistaina aamupäivällä! Tykkään! 🙂
Vähänhän se tilailu taas karkasi lapasesta, tuli tilattua monenmonta kangasta, kun oli niin paljon ihania ja niin isolla alennuksella… noh, kyllä näistä muistakin jossain vaiheessa vaatteita tulee. Mutta nyt ulos nauttimaan syysauringosta! 🙂

Kuukivet kesämekossa

Eli aarteita lapsuudenkodin vintiltä, osa 2. 🙂 Täällä on aikaisempi kirjoitukseni vintin löydöistä.

Tämän kankaan hulpiosta löytyi painettuna mallin nimi “Kuukivet” ja suunnittelija Pirkko Latvateikari-Valkama.

Sara Alm & Hannah McDevitt Kuuluisat vintagemekot

Tähän mekkoon kaavan otin jo aiemmin esittelemästäni Kuuluisat vintagemekot -kirjasta. Mallin nimi on Twiggy. Koosta M tuli tällaiselle 36/38 kokoiselle juuri passeli.

Koska tätä löytökangasta oli saatavilla vain 120 cm, piti taas keksiä vähän konsteja kankaan menekin minimoimiseksi. Helmasta jouduin jättämään viitisen senttiä pois, enkä saanut myöskään kaitaleita mekkokankaasta, vaan tein ne kanttinauhasta. Etuosan napituskaitaleen tein valeversiona ja keskelle taakse tuli vetoketju.

Koska kankaan kuosi ei varsinaisesti ole erityisen kesäinen, tulee tämä mekko varmaan olemaan käytössä legginsien ja pitkähihaisen trikoopaidan kanssa myös syksymmällä.

Tämäkin malli on tosi nätti, taidan tehdä samalla mallilla mekon myös jostain yksivärisestä kankaasta, ehkä villakankaisena.

Aarteita lapsuudenkodin vintiltä

Kesälomalla kotipuolessa ollessani äiti keksi esitellä vanhoja kankaita vintiltä. Vanhalla kotipaikkakunnallani oli aikanaan toiminut mm. vaate- ja sisustuskankaita painanut yritys, jonka tehtaanmyymälästä äiti oli aikanaan hamstrannut kankaita omaan käyttöön. (Onneksi) kaikkia kankaita ei ollut aikanaan tullut käytettyä, vaan muutama helmi oli jäänyt kolmeksikymmeneksi (!!!) vuodeksi odottamaan minua.

Uskomatonta kyllä; aika ei ollut tehnyt pahojaan kankaille. Pimeässä värit olivat säilyneet mainiosti ja kiitos ahkeran kissapartioinnin myöskään hiiret tai muut eivät olleet päässeet kankaita tuhoamaan. Löin  löytöni ensin pesukoneeseen ja jo narulle kuivumaan ripustaessa pääsin ihailemaan näitä aarteita, niiden värejä ja hyvää laatua.

Tämän ensimmäisen mekon tein Suuren Käsityölehden kaavoilla. Kaavat ovat numerossa 7/2014, eli samassa, jonka kaavoilla olen tehnyt jo yhden kesävaatteen aiemminkin. Malli on Paola Suhosen suunnittelema.

Ohjeesta poiketen en käyttänyt vuorikangasta, vaan pääntielle laitoin kaitaleet ja kuminauhakujaan käytin pienen kaistaleen vuorikangasta. Malli on mielestäni todella nätti, etenkin leveä, kauniisti laskeutuva hiha. Helma on kyllä tosi lyhyt, joten jos (tai kun) tällä mallilla tulee tehtyä toinenkin mekko, täytyy muistaa lisätä helmaan vähän pituutta. Myös kuminauhakujan kohtaa pitää vähän mallata, ehkä se tässäkin mekossa tulee vielä nostettua viitisen senttiä ylemmäs.

Edit: Toisen jutun vinttilöydöistä voit käydä lukaisemassa täällä.

Viikonlopun neulenyyttärit

Olin lauantaina tutustumassa uusiin ihmisiin ja mm. toisiin käsityöbloggareihin neulenyyttäreiden merkeissä. Nyyttärit olivat Seijan luona Kanta-Hämeen seudulla ihanissa maalaismaisemissa. Tässä muutama tunnelmakuva lauantailta. Kiitos vielä kerran Seijalle sekä muille uusille tuttaville, oli oikein mukavaa!

Kesälampaat pitävät huolta talon ympäristöstä.

 

Ihana vanha päärakennus.

Uudet ystävykset Leo ja Orvokki vauhdissa (oik.). Leolla ikää 3 kk.

Kesämekko eläinkuosista – sekä pientä kritiikkiä kaavalehden leikkuuohjeista

Tähän ihanan helppoon ja nopeasti ommeltavaan mekkoon kaava ja ohje on Suuren käsityölehden viimeisimmässä numerossa, eli 7/2014.

Ihana viskoosikangas on hankittu Materialsista Yrjönkadulta. Ostin kankaan muutama viikko sitten ja tarkoitus oli tehdä toppi, mutta nähdessäni lehdessä tämän mallin, totesin että kangas ja malli käy täydellisesti yhteen! Ongelmana vain oli, että olin ostanut kangasta vain 90 cm, kun ohjeen mukaan kangasta tarvitaan yli puolitoista metriä.

Leikkuuohjeessa oli neuvottu leikkaamaan samasta kankaasta täysvinoa nauhaa pääntien ja kädentien kaitaleisiin. Itse sain kuitenkin nämä täysvinot leikattua – muutamalla ylimääräisellä saumalla tosin – etu- ja takakappaleen (koko 36) väliin jäävästä kankaasta. Kuminauhakujan tein vuorikankaan suikaleesta.

Kaitaleet voi aivan yhtä hyvin tässä mekossa tehdä myös sopivan värisestä vinonauhasta, näin säästyy yli puoli metriä kangasta. Ehkä tästäkin vaihtoehdosta kannattaisi leikkuu- ja ompeluohjeissa mainita?!

Tuosta heinäkuun Suuresta käsityölehdestä vielä muutama sana. Tilasin lehden keväällä käsityömessuilta. Pari ensimmäistä saamaani lehteä ei vaikuttanut kovin kummoisilta, mutta kesän numeroihin taso on parantunut huimasti! Tässäkin lehdessä on vielä monta mallia, jotka tulevat itselle toteutukseen. Suosittelen vilkaisemaan lehteä vaikka seuraavalla kirjastokäynnillä! 🙂

 

Ruutumekko

Aiemmassa postauksessa mainitsin vähän aikaa sitten tekemäni kangasostokset. Tällä viikolla ompelin ruutukankaasta mekon. Kuviollisen kankaan leikkuussa ja ompelussa on muutamia muistettavia juttuja, joista tein ihan erikseen vinkkipostauksen, jonka voit käydä lukemassa täältä.

Mutta asiaan. Ruutujen kohdistus onnistui tällä kertaa kohtuullisen hyvin ja lopputulos näyttää tältä:

Mallin mekkoon otin Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot -kirjasta. Se on hyvä helppoja ja yksinkertaisia perusmalleja sisältävä opus, jossa on myös selkeät kuvitetut ompeluohjeet. Käyttämäni malli on Jackie ja kangas on Eurokankaan Siciliana, polyesteri/viskoosisekoite.

Sara Alm & Hannah McDevitt Kuuluisat vintagemekot

Valmista tuli ja ohjeet voi pakata arkistoon. Siitä tulikin vielä mieleeni laittaa vinkkinä omien kaavojeni säilytystapa. Kaikilla paljon ompelevilla kaavoja kertyy nurkkiin ja ainakin ne kaikkein toimivimmat on järkevää säilyttää. Itse säilytän kaavat minigrip-pusseissa, johon päälle laitan kaavan tiedot ja pussiin leikkaan myös kangaspalan, jolloin helpommin muistaa, mistä vaatteesta on kysymys. Jos kankaasta on saanut tarkempia tietoja, voi sen lapun sujauttaa pussiin säilytykseen. Pysyy siistinä ja tallessa myös myöhempää käyttöä varten! 🙂