Syystakki

Kankaat: Kankaita.com ja Eurokangas

Tämän ihanan villakankaan olin ostanut jo joskus vuosia sitten. Jostain syystä en vain saanut aikaiseksi tehdä siitä mitään, ennen kun muutama viikko sitten totesin, että on akuutti syystakin tarve.

Malliksi valikoitui niinikään vuosia sitten hankittu Voguen kaava, jota muokkasin jonkin verran. Leikkuuvaiheessa huomasin, että ison kauluksen takia hihoihin ei jää tarpeeksi kangasta, joten piti keksiä niihin jotain muuta. Eurokankaasta sitten löysin suurinpiirtein haluamani, Napa-keinonahkaa. Se on melko tukevaa, olisin vähän ohuempaa etsinyt, mutta ihan hyvä tälläkin tuli. EK:n valikoimista löysin myös ihanat, isot napit. Ne ovat tosin vain koristeena, takki kiinnitetään isoilla neppareilla.

Keinonahan ompelu on aika kurjaa puuhaa, joten tässä vinkiksi oma tapani saada ompeleet onnistumaan (edes jotenkuten) suoraan.

Koska näin paksuun materiaaliin ei voinut kuvitellakaan tekevänsä muotolaskoksia, leikkasin hihat muotolaskoksen kohdalta poikki ja tein siihen sauman. Kappaleiden yhteen liittämisen jälkeen painoin sauman auki ja laitoin kaavapaperia paininjalan alle.

Näin saa paininjalan luistamaan nihkeälläkin materiaalilla. Ompelun jälkeen irrotellaan sitten paperi varovasti, ettei löystytä tikkejä.

Tässä vielä syyskuva lauantailta. Oli melkoinen myrsky, kun käytiin puistossa ottamassa kuvia. Kovan tuulen takia kuvailut jäi pariin räpsäykseen ja loput takkikuvat otinkin sitten sisällä.

 

Kellohelman leikkuu

Tein itselleni kesäloman alkuun pellavamekon ja tällä kertaa muistin myös kuvata työvaiheita. Kellohelman leikkuussa on muutama juttu, jotka on hyvä muistaa:

Taittele kangas nelinkerroin; sekä pitkittäissuunnassa että poikittaissuunnassa niin, että reunat menevät tasan.

Helman pituuden laskeminen:

1. Mittaa ensin vyötärönympärys.
2. Mittaa haluttu helman pituus; esim. vyötäröltä alaspäin 50 cm.
3. Kaiva esiin ympyrän säteen ja kaaren laskeminen, jos ei muistu ulkoa mieleen. Ainakin Wikipediasta löytyy hyvät ohjeet.
4. Ensimmäinen laskettava on keskeltä leikattava vyötärön pituus. Tämä saadaan ympyrän kehän pituuden kaavasta siten, että asetetaan vyötärön ympärys kehän pituudeksi: (tässä esimerkissä vyötärön ympärys 70 cm)
   2πr=70 –> tästä normaalilla yhtälön ratkaisulla jaetaan 70  2π:llä, jolloin säteeksi (r) saadaan 11,14cm.
5. Muista lisätä saumanvara ennen leikkuuta. Saumanvara lisätään helmaosan vyötärölle niin, että lyhennetään keskiympyrän sädettä saumanvaran verran. Eli sentin saumanvaralla esimerkkiä jatkaen säteen pituudeksi tulee 10,14 cm.
6. Mittaa taitoksen “keskimmäisestä kulmasta” helman pituus:

7. Ensin vyötäröympyrän säde lyhennettynä saumanvaralla, sen jälkeen haluttu helman pituus vyötäröltä alas. Ja jälleen saumanvara (itse jätän kellohelmaan aina korkeintaan sentin saumanvaraa) myös helmaan. (Eli esimerkin mukaan: 10,14 cm sekä 50 cm helmaa, johon lisätään sentin sv helmaan eli 61,14 cm kulmasta eteenpäin.)

8. Piirrä kangasliidulla tai merkitse neuloilla mittaa apuna käyttäen molempien ympyröiden kaaret kangastaitokselle. Merkitse ennen leikkuuta kankaan lankasuunta esim. neuloilla tai harsi langanpätkä näyttämään suoraa lankasuuntaa. Tarvitset tätä, kun leikkaat halkion vetoketjulle.
9. Leikkaa merkitsemistäsi kohdista, saat tasaisen ympyrän, jonka keskeltä on poistettu pieni vyötäröympyrä.
10. Leikkaa suoraan lankasuuntaan merkitsemääsi kohtaan haluamasi pituinen halkio vetoketjua varten.

 

Sitten ehkä kaikkein tärkein juttu kellohelman valmistuksessa, etenkin jos teet sen hyvin ohuesta materiaalista;

Ripusta kangas vyötäröltä nipsuilla kiinnittäen roikkumaan vähintään yön yli. Tämä siksi, että helmakappale yleensä venyy langansuunnan vaihdellessa hieman eri tavalla eri kohdissa helmaa. Siksi kannattaa helma “venyttää” jo ennen ompelua, ettei joudu heti ensimmäisen käytön jälkeen tasailemaan.

Omaan mekkooni tein itse kaavoittaen yläosan venepääntiellä ja vyötärölle leveän, mustan satiininauhan.

Kuvan muistin ottaa vasta, kun olin mekko päällä istunut (ja tanssinut) useita tunteja, joten se ei ole ihan siisteimmillään tässä. Mutta mukavan viileä, kun käänsin yläosan kaitaleilla, enkä laittanut vuoria.

Kankaan tilasin kankaita.com:ista.

Kankaan menekki 2,1m, mekon tarvikkeiden hinta kokonaisuudessaan 27€.

Sama kaava, kaksi erityylistä mekkoa

Kaava on Suuren Käsityölehden numerosta 9/2014, malli nro 1, Janina Fryn suunnittelema mekko. Mustasta tuli paljon “formaalimpi”, siisti työvaate tai ehkä jopa pikkumusta ei-niin-juhlavaan iltamenoon. Kirjavasta mekosta tuli taas ilmavan helman ansiosta kevyt ja kirjavan kuosin ansiosta helppo yhdistellä moniin väreihin.

Alunperin oli tarkoitus tehdä tästä ainoastaan musta versio. Kun sitten verkkokaupasta puseroon tilaamani kangas olikin aivan liian ohut (läpinäkyvä) ja toinen verkko-ostos taas collegetakkiin liian ohut, päädyin yhdistämään nämä kaksi virheostosta. Onneksi niistä sai yhdessä kursittua oikein kivannäköisen lopputuloksen! 🙂

Mustan mekon materiaali on mustaa collegea, tilattu Kangaskapinasta. Tosi napakkaa ja kivan tuntuista. Toisen mekon materiaalit on Kankaita.comista.

Kun yhdistää kahta kangasta kannattaa pitää pari juttua mielessä; aina, AINA pitää kutistaa kankaat ensin (tietenkin joka tapauksessa kankaat kannattaa kutistaa, mutta tässä tapauksessa se on erityisen tärkeää, sillä vaate on auttamatta pilalla, jos kankaat kutistuvat kovinkin eri mittoihin valmiissa vaatteessa). Tämän lisäksi päälle tulevaan kankaaseen kannattaa jättää vähän “väljyyttä”, jottei päälimmäinen kangas kiristä vaatteen ollessa päällä. Ihan muutama milli per vaatteen osa riittää.

Itse tein tässä niin, että huolittelin saumurilla kaikki yläosan kappaleet “kaksikerroksisiksi”, jolloin niitten kokoaminen vaatteeksi oli helpompaa, kun kerrokset eivät enää irtoilleet toisistaan. Hameosan ompelin päälli- ja alakerroksen erillisinä, jotta helma on mahdollisimman kevyt.

Tämä malli oli melko helppo toteuttaa, ainoan ongelman toi tuo vetoketju. Laitoin molempiin mekkoihin piilovetoketjun. Sehän on kaikkein huomaamattomin vetoketju kevyessä vaatteessa, mutta tuo aina pientä haastetta, jos sen joutuu kiinnittämään poikkisauman yli, kuten tässä. Mustassa mekossa piiloketju toimii mainiosti, mutta tuossa toisessa saatan vielä vaihtaa tavalliseen leninkiketjuun, tuo ohut päällikangas kun tuppaa menemään piiloketjunväliin…

 

Heijastimet heilumaan!

Hyvää heijastinpäivää! 1.10 vietetään virallista heijastinpäivää. Illat ovat pimenneet ja on syytä muistaa laittaa heijastin killumaan ulkovaatteisiin.

Itseäni on monesti harmittanut heijastinten langat, jotka sotkeentuvat aina kaikkialle ja jäävät bussissa penkkeihin kiinni. Nyt askartelinkin itselleni pari koruheijastinta, joissa riipun pituus on sellainen, ettei heijastimen kiinnijäämisvahinkoja toivottavasti pääse tapahtumaan.

Heijastimessa on siis toisessa päässä vanha “ilmaisjakeluheijastin”, välissä pätkä koruvaijeria ja lasihelmiä ja toisessa päässä kiinnitysnipsu, joka ei vahingoita vaatetta, kuten hakaneula saattaa joskus tehdä. Heijastimen saa kiinni vaikka taskun vetoketjuun ja siitä helposti valoisan ajaksi taskuun jemmaan. Kunhan muistaa ottaa sen taas pimeässä esiin! Itse jalankulkijana ei ehkä pimeyttä varsinkaan valaistuilla kaupungin kaduilla huomaa, mutta autoilijan on vaikeaa huomata jalankulkijaa hämärissä ,jos heijastinta ei ole.

Hyvää heijastinpäivää siis kaikille, pysytäänhän näkyvillä! 🙂

Kesämekko eläinkuosista – sekä pientä kritiikkiä kaavalehden leikkuuohjeista

Tähän ihanan helppoon ja nopeasti ommeltavaan mekkoon kaava ja ohje on Suuren käsityölehden viimeisimmässä numerossa, eli 7/2014.

Ihana viskoosikangas on hankittu Materialsista Yrjönkadulta. Ostin kankaan muutama viikko sitten ja tarkoitus oli tehdä toppi, mutta nähdessäni lehdessä tämän mallin, totesin että kangas ja malli käy täydellisesti yhteen! Ongelmana vain oli, että olin ostanut kangasta vain 90 cm, kun ohjeen mukaan kangasta tarvitaan yli puolitoista metriä.

Leikkuuohjeessa oli neuvottu leikkaamaan samasta kankaasta täysvinoa nauhaa pääntien ja kädentien kaitaleisiin. Itse sain kuitenkin nämä täysvinot leikattua – muutamalla ylimääräisellä saumalla tosin – etu- ja takakappaleen (koko 36) väliin jäävästä kankaasta. Kuminauhakujan tein vuorikankaan suikaleesta.

Kaitaleet voi aivan yhtä hyvin tässä mekossa tehdä myös sopivan värisestä vinonauhasta, näin säästyy yli puoli metriä kangasta. Ehkä tästäkin vaihtoehdosta kannattaisi leikkuu- ja ompeluohjeissa mainita?!

Tuosta heinäkuun Suuresta käsityölehdestä vielä muutama sana. Tilasin lehden keväällä käsityömessuilta. Pari ensimmäistä saamaani lehteä ei vaikuttanut kovin kummoisilta, mutta kesän numeroihin taso on parantunut huimasti! Tässäkin lehdessä on vielä monta mallia, jotka tulevat itselle toteutukseen. Suosittelen vilkaisemaan lehteä vaikka seuraavalla kirjastokäynnillä! 🙂

 

Huikean hyvä miesten housukaava

Loppukesästä viime vuonna eksyin taas haaveilemaan Voguen sivuille heidän kaavoistaan. Yleensähän ne ovat aivan huikean kalliita (monta kymppiä per kaava), mutta voi ihanuutta, silloin sielläkin oli ale! Ja millainen ale! Kalleimmat kaavat taisivat olla 4 dollaria, suurin osa tätäkin halvempia. Koska tuohon summaan lisätään melkoisen kallis käsittely- ja toimituskulu (55 dollaria), oli tietenkin “silkkaa säästöä” ostaa mahdollisimman paljon samaan pakettiin. Teimme tiluksen yhdessä ystäväni kanssa ja saimme siis toimituskulut puoliksi. Itse koitin valita monia mahdollisimman perinteisiä malleja, jottei ostokseni olisi heti sesongin vaihtuessa jo vanhanaikaisia. Tietenkin mukaan sattui muutamia vähän haastellisempiakin malleja, joita Voguen kaavmallisto on pullollaan. Upea valikoima!

Tilasin kaavat siis täältä ja tuo kyseinen housukaava on tämä. Ehkä kaikkein parhaaksi tähän mennessä tuosta kaavanipusta on osoittautunut miesten housukaava. Kokoja tuossa kaavassa on 7 kpl. Olen tehnyt tällä sekä villakankaiset (polviin asti vuoritetut) että jonkin verran elastaania sisältävät ohuemmat polyesterikankaiset housut. Tällä viikolla valmistui vielä yhdet puuvillaiset kesähousut. Malli on aivan erinomainen, eikä näihin yksiinkään ole tarvinnut tehdä juuri mitään muutoksia miehelleni ommellessa.

Voguen kaavoja voi tilata monista kangaskaupoista, mutta jos olet itse kiinnostunut ostamaan useampia kaavoja, kannattaa olla lähiaikoina hiirisormi tarkkana, koska ale on alkanut ja hinnat senkun laskevat! 🙂

Kaavojen jäljentämisestä ja säilytyksestä

Olen luvannut kertoa blogissa myös hyväksi havaitsemiani työtapoja, joten tässä pari juttua…

Käytän aina kaavoja piirtäessäni viivotinta. Sillä saa paljon siistimpää ja suorempaa järkeä ja myös paljon nopeammin, etenkin pitkiä suoria piirtäessä. Omat kaavaviivottimeni on aikanaan kouluun hankittu kaavoituksen tunnille.

Pitemmässä viivottimessa on 60 ja 36 senttiset sivut, sekä pitkä kaareva reuna, joka auttaa mm. helman kaaren piirtämisessä.

Myös kaariviivaimia on kirjakaupoista saatavilla, mutta niitä ei itse tule juuri muuten käytettyä kuin silloin, kun piirtää kaavaa ihan alusta lähtien, eli ei siis jäljentäessä.

Sitten kaavojen merkinnästä. Laitan itse aina kaikkiin kaavoihin merkinnän myös siitä, kuinka monta osaa kyseisessä vaatteessa on. Esim. tässä kuvassa olevassa mekossa on yhdeksän kaavaa, joista piirustuksen alla on nyt toinen. Näin pysyt laskuissa mukana kun olet kaavat leikannut, että kaikki kaavat on tallessa.

Jos teen vaatteeseen joitakin sovitusmuutoksia, kirjoitan niistä muistiinpanon aina myös kaavaan.

Sitten vielä kaavojen säilytyksestä. Kirjoittelinkin jo aiemmin tavastani säilyttää kaavoja minigrippusseissa ja se sai kiitosta sekä täällä että facebook-ryhmissä. 🙂 Tässä tämä vielä uudelleen:

Eli kaikki kaavat minigrippussiin, josta voi painella ilmat pois ennen sulkemista. Leikkuutähteistä pala kangasta vielä malliksi, niin muistuu helpommin mieleen, mikä kaava on kyseessä. Jos kangasta ostaessa on saanut mukaan kangastietoja, voi nekin laittaa samaan pussiin, ompahan sieltä löytyvissä, jos joskus tarvitsee tarkastaa hoito-ohjetta tai etsiä lisää samaa kangasta.

Nämä minigrippussit saa muuten hyvin säilymään esim. tyhjässä kopiopaperilaatikossa. Siinä on yleensä myös kansi mukana ja laatikko on suhteellisen tukeva. Halutessaanhan sen voi päällystää vaikka tapetilla tai kankaalla, jos paperinvalmistajan logot häiritsevät silmää. 🙂

Hopeakorun patinointi – työohje

Hopea tummuu itsekseen, mutta jos haluaa koruun ihanan vanhahtavan patinoituneen pinnan jo valmistusvaiheessa, sen saa tehtyä rikkimaksaliuoksella patinoimalla. Eli hopeasavesta tehty työ kiillotetaan polton jälkeen normaalisti ja patinointi tehdään sen jälkeen.

Ensin koru pitää puhdistaa liasta ja rasvasta huolellisesti. Vaikka olisi kysymys ihan uudesta, käyttämättömästäkin korusta, on siihen käsistä tarttunut sen verran likaa, että se on syytä pestä ennen käsittelyä. Hyvä puhdistustapa on hammasharjalla harjata ruokasoodaa korun pintaan.

Tämän jälkeen tehdään rikkimaksaliuos lämpimään veteen. Riippuu korun halutusta tummuudesta, kuinka lämmintä tai kuumaa veden tulee olla. Mitä lämpimämpää, sitä tummempi lopputulos. Toinen korun tummuuteen vaikuttava asia on aika, miten pitkään korua liuoksessa pidetään.

 

Valmis rikkimaksaliuos on keltaista ja sameaa. HUOM! Liuos on pahanhajuista, joten patinointi kannattaa tehdä hyvin ilmastoidussa paikassa. Varo roiskeita, sillä liuos saattaa ärsyttää ihoa.

Korun voi ripustaa esim. ompelulankaan roikkumaan, jotta sen saa upotettua helposti liuokseen. Työtä voi välillä nostaa liuoksesta ja tarkistaa tummuusasteen. Yläkuvassa koru noin minuutin patinoinnin jälkeen.

 

Tässä koru valmiiksi patinoituneena. Aikaa meni noin kolme minuuttia.

Patinoinnin jälkeen työ kiillotetaan hopeankiillotusaineella, jolloin tummat kohdat korostuvat kauniisti.

Tässä korussa koitin hakea samaa tummuutta kuin sormuksessa.

Valmis koru.

Kankaita netistä

Nyt se on tehty! Elämäni ensimmäinen kangastilaus netistä.

Olen aina ollut etenkin kankaiden suhteen tarkka, haluan päästä hypistelemään ja kokeilemaan kangasta ennen ostopäätöstä. Facebookin Ompeluelämää-ryhmässä on kuitenkin hehkuteltu niin monia kankaiden verkkokauppoja, että pakkohan sitä oli lopulta kokeilla.

Tilasin kankaat Kankaita.com -sivuilta. Sivut ja asiakaspalvelu ovat selkeästi suomeksi, ja kankaista on koostumusta sekä neliöpainoa myöten annettu tarkat tiedot. Hinnat näissä tilaamissani vaihtelivat neljästä eurosta kymmeneen euroon metriltä. Eli huomattavan edullisia. Toimituskulut olivat 7,95€.

Maksoin tilauksen suoraan nettipankissa ja sain tilausvahvistuksen saman tien sähköpostiin. Vahvistus tilauksen lähettämisestä tuli pari päivää myöhemmin.

Toimitus olisi tullut suoraan kotiovelle, mutta koska en ollut kotona, kävin hakemassa paketin seuraavana päivänä läheisestä postista. Tilauksesta toimitukseen kului 11 päivää.

Jerseytä ja trikoota.

Kankaat olivat juuri sellaisia kun pitikin. Hyvälaatuisia, eikä pituuksissakaan ollut kitsasteltu, vaan kaikissa oli parikymmentä senttiä ylimääräistä. (Mikä on muuten aika paljon, kun tilaamani pätkät olivat 1,5-2,5 metrisiä!)

Puuvillakankaita

Ompeluelämä-ryhmässä kuullun palautteen mukaan kannattaa tilausvaiheessa tarkistaa, että kaikkia haluamiasi kankaita löytyy varastosta. Jos joku jää puuttumaan, odottaa koko toimituksesi tätä puuttuvaa ja kaikki postitetaan kerralla.

Muita suositeltuja verkkokauppoja, ihan vaan muutamia mainitakseni:

Fabric rehab
Tyg
Dragonfly fabrics
Hawthorne Threads
Shaukat & Co

Näissä on kaikissa aikuisten vaatekankaita. Lasten kuviokankaita löytyykin sitten ihan pilvin pimein, melkein vaikealta tuntui löytää muihin kuin lastenkankaisiin erikoistuneita liikkeitä. Mutta ensimmäinen on nyt kokeiltu. Jätäthän viestiä jos sinulla on yllä mainituista kokemusta, aion niitä testata seuraavaksi.

Niin ja tuo suomalaisten suuri suosikki Tallinnassa, Karnalukskin myy netin kautta, joten aina ei tarvitse mennä Tallinnaan asti heiltä ostaakseen. Vaikka myönnettäköön, onhan niissä myymälöissä tietenkin ihan oma tunnelmansa, puhumattakaan siitä, kuinka paljon uusia ideoita niistä saa.

Netistä tilaamistani kaavoista voit lukea täältä.

 

Edit. Toisesta tilauksesta ja ostokokemuksista täällä.

Ruutumekko

Aiemmassa postauksessa mainitsin vähän aikaa sitten tekemäni kangasostokset. Tällä viikolla ompelin ruutukankaasta mekon. Kuviollisen kankaan leikkuussa ja ompelussa on muutamia muistettavia juttuja, joista tein ihan erikseen vinkkipostauksen, jonka voit käydä lukemassa täältä.

Mutta asiaan. Ruutujen kohdistus onnistui tällä kertaa kohtuullisen hyvin ja lopputulos näyttää tältä:

Mallin mekkoon otin Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot -kirjasta. Se on hyvä helppoja ja yksinkertaisia perusmalleja sisältävä opus, jossa on myös selkeät kuvitetut ompeluohjeet. Käyttämäni malli on Jackie ja kangas on Eurokankaan Siciliana, polyesteri/viskoosisekoite.

Sara Alm & Hannah McDevitt Kuuluisat vintagemekot

Valmista tuli ja ohjeet voi pakata arkistoon. Siitä tulikin vielä mieleeni laittaa vinkkinä omien kaavojeni säilytystapa. Kaikilla paljon ompelevilla kaavoja kertyy nurkkiin ja ainakin ne kaikkein toimivimmat on järkevää säilyttää. Itse säilytän kaavat minigrip-pusseissa, johon päälle laitan kaavan tiedot ja pussiin leikkaan myös kangaspalan, jolloin helpommin muistaa, mistä vaatteesta on kysymys. Jos kankaasta on saanut tarkempia tietoja, voi sen lapun sujauttaa pussiin säilytykseen. Pysyy siistinä ja tallessa myös myöhempää käyttöä varten! 🙂