Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Muutama vuosi sitten sain ihanan tilauksen; sain suunnitella ja ommella puvun Itsenäisyyspäivän juhliin Presidentinlinnaan.
Juttu tuosta puvusta on luettavissa täällä. Tänä syksynä juuri muuttokiireiden rauhoituttua tämä samainen asiakas otti uudelleen yhteyttä kysellen, voisiko tätä pukua “hieman entrata” tämän vuoden juhlissa käytettäväksi.

Puvun tilaajan luvalla sain laittaa näitä kuvia tänne jo etukäteen.

Tässä puku alkuperäisen yläosansa kanssa:

Alunperinhän pukuun teimme olkaimettoman silkkisen puvun ja tyllipohjaisesta helmi- ja paljettikirjaillusta pitsistä boleron. Jo silloin puhuimme, että pukua voisi myöhemmin uudistaa niin halutessaan.

Nyt siis oli tämän uudistamisen aika!

Pukuun tehtiin pieniä mittamuutoksia ja kiinteä yläosa tyllipohjaisesta, jälleen mm. helmin ja paljetein kirjaillusta pitsistä. Muotoilin yläosan asiakkaan päällä, koska sopivaa nukkea ei sovitusta varten ollut saatavilla. Kahdella sovituskerralla kuitenkin selvittiin. Muutaman viikon ajan kotona lattiat lainehtivat pienistä helmistä, mutta olipa ihanaa pitkästä aikaa päästä näpertämään jotain pikkutarkkaa työtä!

Pukuun tuli siis pienet “hihat” sekä taakse kolme helmiäisnappia vetoketjun yläpuolelle.

Tein myös pienen laukun puvun kanssa samoista materiaaleista:

Valitettavasti kuvauksen kanssa oli taasen haasteita; puku on pienempi kuin sovitusnukke, jonka päälle sitä yritin asetella. Myöskin valokuvausajankohta pilkkopimeänä vuodenaikana toi oman ongelmansa. Ehkä näistä kuitenkin saa kuvan, millaisesta puvusta on kyse tänä vuonna. Puvun helma ja pieni laahus säilyivät alkuperäisinä, niihin ei koskettu. Nyt silmä tarkkana kättelyjonossa. 🙂

Sekä alkuperäisen puvun materiaalit että uudistuksessa käytetty helmipitsi on hankittu Villisilkistä Yrjönkadulta.

 

Lempikäsityö-haaste

Kätsän käsistä -blogista alkunsa saanut haaste haastaa kertomaan omasta suosikkikäsityöstä. Omalla kohdalla tätä ei tarvinnut kauaa miettiä; sehän on tietenkin oma hääpukuni!

Mieheni kosi aikoinaan uudenvuoden aattona ja päätimme pitää häät jo samana keväänä. Juhlavalmisteluihin ja puvun tekoon oli siis aikaa vain reilut neljä kuukautta. Olin toki jo aiemminkin miettinyt, millaisen puvun aikanaan haluaisin, mutta kun sen tekemisen aika koitti, vaikuttikin tehtävä hankalalta. Kävin jopa kaasojeni kanssa yhdessä hääpukuliikkeessä kokeilemassa muutamaa mallia, jotta sain vähän varmuutta ajatuksiini. Tässä kuvia ompeluhuoneestani:

Lopulta tuhosin erilaisissa protoversioissa paljon, PALJON lakanakangasta, ennenkuin eräänä iltana saumat ja laahukset asettuivat haluamiini suuntiin ja mittoihin.

Alunperin tarkoituksenani oli laittaa puvun yläosaan myös pitsi, mutta lopulta en raaskinutkaan peittää kauniisti hohtavaa silkkiä ja pitsi sai jäädä kauppaan. Pääntie jäi siis avarammaksi kuin oli tarkoitettu (pitsin piti tulla pääntieltä silkin yli ihoa vasten), mutta kun liivit kiinnitti pienillä neppareilla pukuun, ei liivitkään tunkeneet näkyviin ja avarasta pääntiestä tuli kauniin mallinen sekä edestä että takaa. Ompelin puvun vuoriin kujan vanteelle, sen lisäksi vuorin ja päällisen väliin tuli muutama kerros tylliä, jotta leveä helma laskeutuu kauniisti.

Materiaalina puvussa on Villisilkistä löydetty duchesse silkki, johon on pääntielle ja laahukseen ommeltu helmikoristeista pitsiä, joita varastoistani löytyi vanhan ompelutyön jäljiltä paloja. Selässä on helminapit joustavalla “silmu”napituksella peittämässä vetoketjua.

Puvun laahuksessa oli rannelenkki, josta sain sen napattua käteeni kirkon ovella, loppuillaksi laahus kiinnitettii nappiin takasaumaan.

Olipa muuten hankala koittaa löytää kuvia, joissa olisin hääpäivänä yksin ja puku kunnolla näkyvissä. Taisi unohtua ottaa kaikessa häähumussa… Ja jälkeenpäinhän on turha enää kuvitella pukuun mahtuvansa uusia kuvia varten! 😀 Pahoitteluni siis heikosta kuvien laadusta, idea varmaan kuitenkin tuli selville. 🙂

Vinkkinä muuten seuraava; jos tuntuu että silmunapitus on hankala napittaa, kannattaa ottaa avuksi pieni virkkuukoukku! Vedät vetoketjua vähän kerrallaan kiinni ja kiinnität lenkkejä sitä mukaa, hitaasti hyvä tulee…

Tämä ompelutyöni on siis varmasti pitkäaikaisin, haastavin — ja rakkain tekemäni työ. Puvusta tuli (ainakin suurinpiirtein) juuri sellainen kun halusin ja tunsin oloni hääpäivänä tosi kauniiksi. Pukua tehdessä sain purkaa sen ompeleihin häihin liittyvää jännitystä ja stressiä (molempia todellakin riitti!) Puku on edelleen tallella, tosin enää se ei mahdu päälle. Pitääkin varmaan ottaa seuraavaan hääpäivään mennessä haasteeksi pudottaa painoa sen verran, että voin jälleen vetää vetoketjunkin puvusta kiinni!

Syvänpunaista silkkiä

Taas kaivellaan arkistojen kätköjä. Tämän puvun tein itselleni jo vuosia sitten, en itseasiassa enää edes muista mihin juhliin.

Materiaalina on dupionsilkki. Puvun yläosan olen tukenut puuvillasatiinilla. En halua juhlapuvuissa käyttää kiinnisilitettävää tukikangasta, koska juhlapukujen kankaat ovat yleensä niin ohuita, että liimakankaan liima saattaa tulla silitettäessä ohuesta kankaasta läpi.

Tähän pukuun tein useampaa käyttökertaa varten pari erilaista huivivaihtoehtoa. Toinen on lantiolla pidettävä ja toinen perinteisempi hartiahuivi. Lantiolle laitettava huivi on suunnikkaan mallinen ja muutaman kymmenen sentin päähän toisesta reunasta siihen on kiinnitetty kaksi D:n mallista lenkkiä, joiden avulla kangas kiristetään sopivalle kireydelle lantiolle.

Tässä myös tuo toinen huivivaihtoehto:

Hartiahuivia mitoittaessa on muuten tärkeää ottaa huomioon myös huivin kiinnitys. Eli se, että huivi on suorastaan ärsyttävä asuste silloin, jos sen asentoa pitää koko ajan olla korjailemassa ja pitää käsillä kiinni, ettei se putoa. Itse teen hartiahuivit mieluiten mahdollisimman laskeutuvasta kankaasta, jotta se pysyy paremmin paikoillaan, sekä varaan pituutta niin paljon, että huivin saa ihan reilusti solmuun, jolloin saa kädet vapaaksi huivin pitelemisestä.