Kirjoitettu tähtiin

Vihdoinkin sain aikaiseksi kiillotella ja koota koruiksi jo viime syksynä tekemäni tähtikorut. Ne on tehty taas vanhoista töistä yli jääneistä ja kuivahtaneista savista, jotka olin vähitellen muovin sisällä saanut lioteltua uudelleen käyttökelpoisiksi.

Kaikki pienetkin hopeasaven palaset kannattaa siis säästää ja laittaa talteen muovien sisään, ne saa kyllä käytettyä kun vähän kasvattaa ylijäämiä isommaksi kasaksi.

Tässä työssä on siis ensin tehty riipuksen iso tähti, jonka keskeltä on leikattu pienempi tähti muotilla. Isoon tähteen upotin kirkkaan kiven halkaisijaltaan 0,8mm.

Tämän jälkeen kaulitsin savesta vielä pari pientä “lättyä”, jotta sain yhä hupenevasta määrästä korvakoruihin tähdet. Pikkutähtiin tein vielä kirjaintekstuurin valmiilla kuviolaatalla.

Riipuksessa on nahkanauhaa, jonka halkaisija on 2mm. Kaikki koruihin käytetyt osat on Hopeasavi.fi -sivuilta.

 

 

Hopeiset lehdet

Tämän kuun hopeasavipajalla syntyi hopeiset lehdet korvakoruiksi.

Nämäkin ovat edellisten tekemieni korvakorujen tapaan muotilla tehdyt.

Koruista tuli hyvin ohuet ja kevyet, mikä tietenkin teki niiden muotista irrottamisen melkoisen haastavaksi. Valmiiden korujen yhteispaino on 6 grammaa.

Mikäli olet kiinnostunut korujen tekemisestä hopeasavesta, voit tutustua aiheeseen paremmin täällä, katso myös kurssivalikoima “Kurssit ja koulutus” -kohdasta.

Sanoja sydämessä – hopeinen sydänriipus

Tämä riipus on tehty hopeasavesta. Tämä on samaa jämäsavista tehtyjen korujen sarjaa, josta jo korvanapit sain aiemmin valmiiksi. Eli käytetyn hopeasaven määrää ei ole tiedossa, mutta valmiin korun paino on 3 grammaa.

Sen kunniaksi, että eilen ostin kevään ensimmäiset tulppaanit kotiin, kuvasin korun kukkien kanssa.

Valmiin korun mitat ovat 15mm*35mm.

Koru on tehty silikonimuotin avulla, pienet sydämet leikkurilla.

 

Kirjeriipus

Nyt on ollut syksyn ajan niin monta rautaa tulessa, ettei ole juuri muille kädentaidoille ollut aikaa, kuin joinakin iltoina neuleille tv:n äärellä.

Koska uusia töitä ei ole valmistunut, esittelen vuosi sitten tekemäni korun, joka on kyllä tuolla korugalleriassa, muttei ole sen kummempaa esittelyä vielä saanut. Eli tämä on hopeasavesta tehty kaksiosainen riipus, jonka ohjeen löysin aiemmin esittelemästäni The sweet & men´s design book:sta.

Työssä on ensin kuvioitu litteäksi kaulittu savi kuviolaatalla, jossa on peilikuvana “kirje”. Tämän jälkeen savesta on leikattu sopivan muotoinen suorakulmio. Päällimmäisen osan olen tehnyt hopeasavipastalla kasvin lehden nurjalle puolelle. Leikkasin lehden sydämen muotoiseksi ennen pastan sivelyä.

Kun molemmat osat oli poltettu ja kiillotettu, ne patinoitiin ja porattiin reikä sopivaan kohtaan kiinnityslenkkiä varten. Sekä korussa olevan kiinnityslenkin että ketjun patinoin erikseen, sillä valmiit hopeaosat patinoituvat eri nopeudella (huomattavasti hitaammin) kuin hopeasavesta tehdyt osat.

Tämä koru on yksi ensimmäisistäni ja huomaan joka kerran sen esiin ottaessani aloittelijan virheet. Mm. kirjeosassa on uurteita, jotka johtuvat joko liian ohuen tai liian kuivan saven käsittelystä. Toisaalta, voihan ne tulkita myös rypyiksi kirjepaperissa…

Kaikesta huolimatta tästä riipuksesta on tullut yksi suosikeistani, pienet virheethän vaan lisäävät käsin tehdyn tuntua, eikö? 🙂

Hopeariipus valokuvalla

(An english version below)

Hyvää syntymäpäivää, äiti! ❤
Tämän korun oli tarkoitus valmistua vanhempieni 50-vuotishääpäiväksi juhannuksena. Noh, aina (minulla yleensä) kaikki näissä korutöissä ei mene kuten suunniteltu, joten päätin lopulta ottaa työn kanssa “aikalisän” ja tehdä sen äidille syntymäpäivälahjaksi.

Korussa on käytetty Silver Art Clay -hopeaa 18 grammaa. Korussa on ensin tehty pyöreä pohja, sitten lisätty ripustuslenkki ja köynnöskuvio hopeasavesta ja osia myös ruiskusavella. Polton jälkeen työ kiillotettiin ja patinoitiin.

Patinoinnista yleisesti olen tehnyt oman erillisen postauksen, sen voit lukea täältä.

Patinoinnin jälkeen työtä jälleen kiillotettiin ja aloitettiin kuvansiirto. Tämä toteutettiin samalla tekniikalla, kuin aiemmin kuvaamassani työssä. Videolinkki-opastus kuvansiirtoon löytyy täältä.

Kuten aiemmassakin kuvansiirtotyössä, myös tässä kuvansiirto ei sujunut ongelmitta. Lopulta neljännellä kerralla sain kohtuullisen tuloksen. Kuvan siirrossa huomasin, että lopputulos paranee, kun vaikutusaikoja pidentää. Eli annoin korun “levätä” uunittamisen jälkeen vuorokauden, ennen kuin aloin liottaa. Vedessäkin korun annoin olla paljon pitempään kuin ohjeessa, näin sain sen tarpeeksi pehmeäksi, jotta pääsin mahdollisimman vähällä hankauksella –> vähemmän kärsinyt kuva.  Kuvan siirron jälkeen viimeistelin kuvan Reneissance-vahalla.Tätä vahaa käytetään mm. huonekalujen restauroinnissa.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Kuten aina, tekijän kriittisyys johtu(nee) siitä, että korua on katsellut ja hinkannut vaikka kuinka monena päivänä aina turhautumiseen asti. Silloin näkee vain virheet ja ne kohdat, jotka eivät ole alkuperäisen suunnitelman mukaisia. Kun korun antaa olla hetken pois käsistä, katsoo sitä seuraavalla kerralla ihan eri näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan työ oli ihana tehdä, olihan kyse valokuvasta, jossa ovat kaksi kaikkein läheisimmistä ihmisistä.

Onnea vielä kerran isälle ja äidille myös jo puoli vuosisataa kestäneestä avioliitosta! 🙂

—————————

This piece of jewellery was supposed to be ready in June, when my parents had their 50th wedding anniversary. The whole world seemed to be against getting the item ready, so in the end I decided to have it ready as a birthday present to my mom.

So, the jewel is crafted out of 18 grams of Silver Art Clay. It was patinated and after that I transferred my parents´ wedding picture into the piece of jewellery. The instruction to the image transfer can be found here. I only managed to get the picture adequately transferred at the fourth time…. but I think it certainly was worth it. I ended up lengthening the times of duration of action compared to that in the video; f.ex. I let the piece “stay still” after the oven for 24h´s and in the water I let it be also for a longer time before trying to remove the paper. Then it needed less rubbing –> the better outcome. After the image transfer I finished the jewel with Reneissance wax.

As I said, in the end, the work was worth all the effort; mom was very pleased with it. 🙂

The previous  (my very first) work with image transfer can be found here, though (at least at the moment) it is lacking the english transfer.

Helmeilyharjoitus ja kirjavinkki

Vihdoinkin sain aikaiseksi kokeilla helmien lisäämistä tekemiini hopeakoruihin! Tein jo joskus loppukeväästä hopeapajalla silloisen työn “jämäsavesta” pitkulaisia laattoja, joihin kokeilin kirjainleimaisimia. Ehkä ihan omaa tyyliäni nuo sanakorut eivät ole, mutta oli hauska kokeilu tämäkin. Tekstilaatat jätin tarkoituksella viimeistelemättömän näköisiksi, hioin vaan reunat niin, ettei laatat vahingoita vaatteita, joiden kanssa korua käytetään. Korusta tuli 70 cm pitkä, eli se mahtuu pään yli, eikä tarvita lukkoa.

Nämä työssä käytetyt lasihelmet on tilattu Helmien talosta. On muuten nopea toimitus ja hyvä palvelu, suosittelen kokeilemaan!

Helmeilyn aakkosia opettelin Renata Grahamin Koruntekijän käsikirjasta. Lainasin sen ensin kirjastosta, mutta totesin sen niin näppäräksi perusopukseksi, että ostin sen myös omaan hyllyyn.

Kirjassa neuvotaan mm. värien yhdistelyä sekä monia erilaisia työtapoja ja -välineitä sekä erilaisten lukkojen, liitoskappaleiden ja vaijereitten ym. käyttöä.

Kuvat ovat selkeitä ja ohjeet yksityiskohtaisia.

Erilaisia korunosia, niitten valintaa ja käyttöä on selitetty tarkasti.

Erittäin mielenkiintoinen tuttavuus!

Muita hopeakorujani voit käytä katsomassa pääsivun galleriasta ja kirjoituksia on lisää täällä.

Patinoituja hopeakoruja

Olen saanut vuosia sitten kauniin hopeisen sormuksen, jossa on iso luonnonkivi koristeena. Halusin tehdä tälle kaunottarelle kaveriksi riipuksen. Koska sormus on niin kookas, että sitä ei käsineen kanssa voi pitää, olen nimennyt sen kesäsormukseksi. Ajattelin, että sen kanssa pidettävä riipus voisi sopia nahkanyöriin, nahkaiset korut kun jotenkin kanssa tulee miellettyä useammin kesällä pidettäväksi.

 

Tein riipuksen ohuesta hopeasavilaatasta niin, että ensin painoin muutamia erikokoisia reikiä ja sen jälkeen korostin reikien reunoja pursottamalla ohuet reunukset. Näin sain niihin vähän samaa fiilistä kuin sormuksen rei´itykseen. Lopuksi patinoin korun. Patinointia tulee ainakin omissa töissäni käytettyä niin usein, että tein siitä ihan erillisen postauksen, sen voit käydä lukemassa täältä.

Toinen kesäinen (?) korusetti on tehty kolmea eri työtapaa yhdistämällä. Siinä on ensin tehty kuviolaatalla tiilikuvio pohjalle, sen jälkeen lisätty pienille muraatinlehdille tehdyt lehtikuvioinnit ja lopuksi vielä lehtiä yhdistävä köynnös pursottamalla.

Hopeakorukuulumisia

Kuten aiemmissa postauksissa olen kertonut, olen suorittanut World Art Clayn sertifiointitaso 1:tä viime syksystä. Viimeisetkin “kotitehtävät” palautin tässä kevään aikana ja pari viikkoa sitten sain käteeni sertifiointitodistuksen! Eli nyt on virallisesti ensimmäisen tason tekniikat hallussa. 🙂

Tässä vielä viimeisestä työstä kuva. Se on rintakoru, kooltaan noin 7*3 cm. Korussa vaatimuksina oli kolmiulotteisuus, sekä hopeasaven että -pastan käyttö, puoliporatun helmen kiinnitys hopealangalla sekä kiillotuksina tuli olla mattapintaa ja kiiltävää pintaa.

Tämän korun kanssa oli kyllä täysi tuskien taival; välillä hennot osat irtosivat ja välillä onnistuin itse pilaamaan pinnan naarmulla, joka taas johti uuteen suunnitelman tekemiseen… lopulta kuitenkin sain työn siihen kuntoon, että kehtasin sen palauttaa. Valitettavasti en saanut tästä kovin hyvää kuvaa otettua, mutta siis työ on muuten mattapintainen, mutta kärki, noin 1,5 cm ennen helmeä, on kiiltävä. Vaikka itse en todellakaan ole tyytyväinen lopputulokseen, sain sertifiointipalautteessa kehuja kunnianhimoisesta suunnitelmasta ja toteutuksesta. Hyvä mieli jäi kurssista, nyt kohti uusia korusuunnitelmia!

Lopuksi vielä kirjavinkki erinomaisesta hopeakorukirjasta, jonka hankin tuossa kurssin aikana; Art Clayn Making pure silver accessories with Art Clay Silver “The sweet & men´s design book”. Ihan mahtavia oivalluksia sekä kuvalliset työohjeet! Muun muassa tästä opuksesta tuli kevään aikana etsittyä inspiraatiota ja ideoita moneen kertaan. Suosittelen!

 

Hopeakorun patinointi – työohje

Hopea tummuu itsekseen, mutta jos haluaa koruun ihanan vanhahtavan patinoituneen pinnan jo valmistusvaiheessa, sen saa tehtyä rikkimaksaliuoksella patinoimalla. Eli hopeasavesta tehty työ kiillotetaan polton jälkeen normaalisti ja patinointi tehdään sen jälkeen.

Ensin koru pitää puhdistaa liasta ja rasvasta huolellisesti. Vaikka olisi kysymys ihan uudesta, käyttämättömästäkin korusta, on siihen käsistä tarttunut sen verran likaa, että se on syytä pestä ennen käsittelyä. Hyvä puhdistustapa on hammasharjalla harjata ruokasoodaa korun pintaan.

Tämän jälkeen tehdään rikkimaksaliuos lämpimään veteen. Riippuu korun halutusta tummuudesta, kuinka lämmintä tai kuumaa veden tulee olla. Mitä lämpimämpää, sitä tummempi lopputulos. Toinen korun tummuuteen vaikuttava asia on aika, miten pitkään korua liuoksessa pidetään.

 

Valmis rikkimaksaliuos on keltaista ja sameaa. HUOM! Liuos on pahanhajuista, joten patinointi kannattaa tehdä hyvin ilmastoidussa paikassa. Varo roiskeita, sillä liuos saattaa ärsyttää ihoa.

Korun voi ripustaa esim. ompelulankaan roikkumaan, jotta sen saa upotettua helposti liuokseen. Työtä voi välillä nostaa liuoksesta ja tarkistaa tummuusasteen. Yläkuvassa koru noin minuutin patinoinnin jälkeen.

 

Tässä koru valmiiksi patinoituneena. Aikaa meni noin kolme minuuttia.

Patinoinnin jälkeen työ kiillotetaan hopeankiillotusaineella, jolloin tummat kohdat korostuvat kauniisti.

Tässä korussa koitin hakea samaa tummuutta kuin sormuksessa.

Valmis koru.

Kaksipuolinen hopeariipus

Koulun haitatessa harrastuksia, on viime aikoina jäänyt käsityöt harmittavan vähälle. Yhden työn kuitenkin olen saanut valmiiksi, joten se esiteltäköön nyt.
Koru on kaksipuolinen riipus, jossa toisella puolella on lilja, toisella siluettimainen valokuva. Tarkoituksenani oli tehdä kuvasta (ja miksei koko korustakin) mahdollisimman patinoituneen näköinen.

Tällä kertaa muistin jopa kuvata työvaiheita, joten vihdoin voin kertoa jotain myös muustakin, kun lopputuloksesta.

Ihan ensimmäiseksi hopeasavesta kaulitaan sopivan paksuinen laatta. Sen jälkeen leikkasin laatasta sopivan kokoisen soikean (vaikka tässä näyttääkin pyöreältä, huono kuvakulma…) osan, josta tuli pohja.

Tämän jälkeen leikkasin toisen saman kokoisen soikion, jonka keskeltä leikkasin irti pienemmän saman mallisen kuvion. Tässä vaiheessa kiinnitin riipukseen ripustuslenkin, jonka melkein heti ymmärsin aivan liian pieneksi näin massiiviselle korulle…

Tässä koruun on jo vaihdettu hopeasavesta tekemäni ripustuslenkki, joka sopikin paljon alkuperäistä paremmin. Kun kerrokset (ja ripustuslenkki) oli liitetty toisiinsa veden avulla, työ kuivattiin ja käännettiin…

…ja toiselle puolelle askartelin tyylitellyn liljankukan kolmiulotteisena. Sen lehdet on leikattu hopeasavilaatasta ja ohuet koristeet on tehty ruiskusavella.

Polton jälkeen työ on kokonaan valkoinen.

Kiillotuksen jälkeen patinoin työn rikkimaksaliuoksella lämpimässä vedessä.

Sitten alkoikin kaikkein haastavin vaihe… Nimittäin valokuvan lisääminen. Aloitin työn Image Transfer Solutionin tuotteiden avulla. Niitä käytettäessä kuva printataan ensin peilikuvana erikoispaperille, josta se siirretään hankaamalla ja veden ja erilaisten aineiden avulla koruun. Tästä prosessista voit käydä katsomassa Sherri Haabin opastusvideon täältä. En ollut tätä työtapaa koskaan kokeillut, eikä toisellakaan yrittämällä tullut ihan täydellistä lopputulosta. Jouduin lopulta hieman parantelemaan kuvaa siluettimaisemmaksi metallimaalin avulla ääriviivoja korostaen. Lopuksi viimeistelin kuvan uv-kovetteisella hartsilla.

Tässä siis vielä tämä monta uutta työvaihetta ja monta opettavaista tilannetta tarjonnut koru. ISO kiitos Sallalle opastuksesta ja hyvistä neuvoista työn edetessä. Sallan ihaniin töihin voitte käydä Facebookissa tutustumassa ja tykästymässä täällä.