Kyllästyttääkö tekstarionnittelut? Niin minuakin. Tärkeintähän toki on muistaminen, mutta synttärit on kuitenkin vain kerran vuodessa, joten silloin voi kyllä nähdä sen verran vaivaa, että muistaa läheistä ihan oikealla kortilla. Nykyään “oikeaa postia” saa enää vain jouluisin, joten koitan saada ainakin omalta osaltani muutettua tämän.
Harrastan jonkin verran valokuvausta, ja vuosien ajan kaikki kauniit kuvat ovat jääneet vain omiin (digitaalisiin) arkistoihin jemmaan. Nyt kävin teettämässä muutamia kuvia ja samalla reissulla marssin askartelukauppaan ostamaan kuviin sopivia kartonkeja. Parikymmentä kuvaa, läjä kartonkeja ja kuoria sekä joitakin tarroja ja tekstaustussi maksoivat karvan yli 20 euroa. Ei siis mikään ihan mahdoton sijoitus ja toivottavasti ilahduttavat läheisiä, kunhan nämä aikaansaannokset alkavat kulkeutua maailmalle.
Vielä vähän keskeneräisiä versioita… Sellaisen huomion tein, että taas kun intoa oli enemmän kuin järkeä, niin taas tulee ongelmia… eli kun liimapuikko olikin kuivunut eikä hommaa yksinkertaisesti VOINUT siirtää tuonnemmaksi, liimasin kortit Erikeeperillä. Suurin osa onnistui ihan hyvin, mutta jotkin kuivuivat painaumille. Pitää katsoa, mitä asialle on tehtävissä, vai jääkö kyseiset harjoittelukappaleiksi itselle…
Ainekset morsiusparin onnittelukorttiin.
Askartelu olikin paljon hauskempaa kuin muistinkaan! Melkein jo aloin miettiä, että tekisinkö poikkeuksen viime vuosina omaksumaani tapaan ja askartelisin ja lähettäisin jopa joulukortteja tänä vuonna… 😉
Ei tullut kässämaikkaa 
Mä liimaan valokuvat kortteihin aina valokuvakiinnikkeillä (tai mitä ne nyt on, ne sellaiset kaksipuoliset tarranpalaset). Pysyy taatusti, eikä kupruile tms.
Kivoja kortteja 🙂
Haa, kiitos vinkistä! 🙂 Toi erikeepperi oli kyllä ihan kardinaalimunaus, mutta kun oli niin hirmuinen innostus saada valmista aikaan… 🙂 Noh, matskua on onneksi vielä vaikka kuinka, teen ne sit oikeilla liimoilla ja ajan kanssa.