Hiihtolomalla kotipuolessa poiketessa äiti kaivoi kaapin perältä ihanat, pitkävartiset kirjoneulesukat. En ollut nähnyt niitä ikuisuuksiin, mutta tunnistin toki heti, että ne olivat myös minun käyttämäni. Alunperin sukat on neulonut mummuni ja ensimmäinen käyttökohde on ollut 70-luvun alussa suojata pienen jääkiekkoilijan koipia. Sen jälkeen periytyivät pikkusiskon käyttöön.
Kuten kuvista näkee, sukkia oli vuosien varrella parsittu monella eri tavalla; välillä taidolla, välillä pelkällä hyvällä yrityksellä. 🙂
Parsintayritelmät ovat minun joskus ala-asteikäisenä tekemiäni, nuo siistit ja oikeaoppiset äidin jälkiä.
Nilkasta takaa oli jo kirjoneuleosuuskin päässyt hajoamaan, joten päätin purkaa sukat toiseksi alimpaan kuvioon saakka.
Purkaminen kannattaa tehdä niin, että pujottaa neulepuikot niihin silmukoihin, jotka haluaa jatkettaviksi, näin näin välttyy silmukoiden karkaamiselta ja hankalalta takaisin keräilyltä.
Sen jälkeen isoimmat ensin saksilla pois ja loput lankaa vetämällä purkaen.
Tästä on helppo lähteä tekemään jäljennöstä vanhasta sukasta. Itse tein yhden sukan kerrallaan, niin että toinen oli koko ajan mallina vieressä.
Ensin muutaman sentin raita musta-harmaata kirjoneuletta, sitten kantapää ja jalkaterä. Käytin tietenkin mahdollisuuden hyväksi ja tein uudistaessa kärjestä vähän paremmin itselleni istuvan, eli hieman alkuperäistä kapeamman.
Valmista tuli ja hyvin istuu! 🙂 Kiitos mummulle alkuperäisistä sukista ja äidille sukkien vaalimisesta vuosikymmenten aikana. Nyt ne ovat taas käytössä.
Muita neuleaiheisia kirjoituksiani voit käydä lukemassa täällä.
Ei tullut kässämaikkaa 
Leave a Reply