Muutama viikko sitten kirjoittelin ensimmäisen postauksen sertitöistäni, nyt seuraa lisää.
Tässä riipuksessa käytettiin ensin kuviomuottia, jolla “kaulittiin” materiaaliin pintakuvio. Sen jälkeen korun muoto piti leikata sapluunan avulla ja lopuksi istuttaa kivi. Polton ja kiillotuksen jälkeen koru on patinoitu.
Ongelmaksi tässä korussa tuli kiven istutus. Tein nimittäin korusta niin ohuen ja kevyen, että koru irtosi ensimmäisen polton jälkeen. Piti siis hieman porata syvempi reikä sitä varten ja käyttää enemmän hopeasavipastaa kiinnitykseen. Nyt pysyy hyvin. 🙂
Tässä sydänriipuksessa on käytetty samaa tekniikkaa kuin aiemmin kuvaamassani rintakorussa. Tähän koruun käytin viime kesänä kasvattamistani chileistä lehteä. Kuvittelin sen olevan täydellinen vahvoine lehtisuonineen, mutta toisin kävi. Ensinnäkin lehti oli aivan liian ohut ja alkoi kuivuessaan revetä. Tämä tietenkin teki reiän myös siinä vaiheessa vielä kovin ohueen koruun. (Tässä työtavassa siis lehden taakse sivellään kerros kerrokselta ohutta hopeapastaa, jonka annetaan kuivua aina kerrosten välillä.) Ja toisekseen nuo lehden kuviotkaan eivät sitten valmiissa korussa näy ollenkaan niin hyvin kuin olin toivonut.
Piilotin koruun tulleen paikkausjäljen kahden hopealankaan istutettuun puoliporatun helmen taakse. Itse asiassa nuo helmet tuovat koruun kauniin yksityiskohdan, joten ehkä syntynyt reikä olikin onni onnettomuudessa…
Viimeisenä tällä kertaa on pursotustekniikalla tehdyt korvakorut. Niissä on ensin tehty pohja korkkisavesta. Muotin kuivuttua sen päälle pursotetaan tiiviisti savea ruiskusta.
Myönnettäköön, että tähän työhön tarvittavia varusteita katsoessa ensimmäisenä ei tule mieleen hopeakorujen teko… 😉
Kun koru poltetaan, palaa korkkisavi työn sisältä pois ja korusta tulee ontto. Näihin korvakoruihin laitoin sisälle lasihelmet roikkumaan.
Ei tullut kässämaikkaa 
Leave a Reply